"Herra, minä tunnustan sinun totuutesi valossa,
että olen tehnyt syntiä ajatuksin ja sanoin,
teoin ja laiminlyönnein.
Minun tulisi rakasta sinua,
Jumalani ja Vapahtajani, yli kaiken,
mutta olen rakastanut itseäni enemmän kuin sinua.
Sinä olet antanut minulle lähimmäisen,
että rakastaisin häntä niin kuin itseäni.
Olen kuitenkin ollut itsekäs
ja käteni on ollut hidas auttamaan.
Sen tähden käyn eteesi
ja tunnustan syntini ja syyllisyyteni.
Tuomitse minut, Jumala,
mutta älä hylkää minua.
Minulla ei ole muuta pakopaikkaa
kuin sinun sanomaton laupeutesi."
"Sillä niin kuin taivas on korkea maan yllä,
niin Herran armo on suuri niille, jotka pelkäävät ja rakastavat häntä. Niin kaukana kuin itä on lännestä, niin kauas hän siirtää meidän syntimme."
(Psa 103:11-12)
"Kun Jumala antaa meille synnit anteeksi, niitä ei enää muistella. Niihin ei enää palata. Koska taivas ei ole maassa eikä itä lännessä, ei niitä syntejäkään ole enää olemassa.
Jumalan anteeksiantamus Kristuksessa on muuta kuin ihmisen haparoiva yritys osoittaa armahtavaa mieltä.
Jumalan ei tarvitse enää muistella anteeksiannettuja syntejä. Hänellä on varaa antaa synnit anteeksi yhä uudestaan, peittää synnit armon mereen ja antaa uusi alku.
Jeesuksen kuolema ristillä riittää Isälle.
Riittäähän se siis sinullekin.
Usko rohkeasti itsellesi nämä sanat: Niin kaukana kuin itä on lännestä, niin kauas hän on siirtänyt sinun syntisi."
(Juha Vähäsarja: "Joka päivä Jumalan kämmenellä")
