Keskustele Jumalan kanssa

 

Joyce Meyer

"20 x parempi päivä"

(Kuva ja Sana 2017)

"On mahdotonta olla kristitty ilman rukousta

- niin kuin on mahdotonta olla hengissä, jos ei hengitä."

(Martti Luther)

"Luulen, että monet eivät aloita päiväänsä puhuen Jumalalle, koska eivät täysin ymmärrä, kuinka suuri kunnia ja etuoikeus on olla kutsuttu tekemään niin. Käytän tarkoituksella sanontoja "puhua Jumalalle" ja "käydä keskustelua Jumalan kanssa", enkä ainoastaan sanaa "rukous".  Arvelen saavamme kovin usein kuulla, että meidän tulee rukoilla ja siksi kenties ylihengellistämme tuon käsitteen. Näemme rukouksen enemmän ikään kuin työnä tai velvollisuutena ja toimimme epäviisaasti, jos yritämme elää ilman sitä. 

Rukousta on, kun pyydämme Jumalaa vastaamaan omiin tai jonkun toisen tarpeisiin. Se on Hänen ylistämistään ja kiittämistään. Se on asioiden antamista Hänen hoitoonsa ja sitä, että jaamme rehellisesti murheemme ja huolenaiheemme Hänen kanssaan. Ei ole asiaa, jota emme voisi jakaa Jumalan kanssa. Voit puhua Hänelle kaikesta ilman pelkoa siitä, että tulet väärinymmärretyksi tai että sinut tuomitaan tai vikojasi moititaan.

Kun puhumme Jumalalle, avaamme Hänelle oven astua päiväämme - ongelmiimme ja tilanteisiin - ja annamme Hänen tehdä sen, mitä emme itse voi tehdä. Se, että puhut elämästäsi Jumalalle, ei muuta olosuhteitasi välittömästi, mutta se muuttaa jotakin sinussa. Rukous antaa tarvitsemiasi voimia, jotta jaksat kulkea päivän läpi ja auttaa sinua uskomaan, että et ole yksin."

(Joyce Meyer)

"Keskustelu edellyttää sekä puhumista että kuuntelemista. Siksi haluan kannustaa sinua uskomaan, että voit sekä kuulla Jumalaa että puhua Hänelle. Monet eivät ole varmoja siitä, puhuuko Jumala todella meille. He saattavat uskoa, että Jumala teki niin Raamatun aikoina, mutta ovat epävarmoja, tekeekö Hän niin tänäkin päivänä. Olen iloinen voidessani kertoa sinulle Jumalan sanasta sekä omasta ja toisten kokemuksesta, että Jumala puhuu ja Hän varmasti puhuu myös sinun kanssasi. Kuullaksesi Häntä sinun täytyy kuunnella.

Kun puhun Jumalan äänen kuulemisesta, ihmiset kysyvät usein: "Miten me kuulemme Jumalaa? Puhuuko hän meille korvin kuultavalla äänellä?" Varmasti Jumala voi puhua korvin kuultavalla äänellä, mutta useimmiten Jumala puhuu meille muilla tavoin. 

Jumala puhuu Sanansa kautta

Ensimmäinen tapa, jolla Jumala puhuu meille, on Hänen sanansa. Siksi on tärkeää tutkistella Raamattua, ei pelkästään lukea sitä. Ohjeet, lupaukset, toivo, ohjaus, esimerkit - ne kaikki ovat siellä! Jos haluat kuulla Jumalan äänen, kannustan sinua käyttämään joka päivä aikaa Sanan äärellä. Kaikki Raamatussa sanottu on Jumalan sanaa sinulle. Kehotan sinua pitämään Raamattua henkilökohtaisena kirjeenä erityisesti sinulle. Kun luet sitä, usko, että Jumala puhuu suoraan sinulle Hänen tahdostaan elämääsi varten.

Jumala puhuu sisäisen rauhan kautta

Jos pyydät Jumalaa auttamaan sinua päätöksen tekemisessä, mikä vaihtoehto tuo sinulle suurimman rauhan? Usein se on rauha, joka antaa sinulle kulkusuunnan. Rauha seuraa aina Jumalan ohjausta sinun elämäsi varalle."

(Joyce Meyer)

Jumala puhuu sisäisen, hiljaisen äänen kautta 

Kun synnymme uudesti ylhäältä, meidät herätetään eloon hengellisesti, jotta olisimme herkkiä Jumalan äänelle. Kuulemme Hänen kuiskaavan ja tunnemme Hänen kehotuksensa, vaikka emme pystyisi sanomaan, mistä se tulee. Hän ohjaa meitä syvällä sydämessämme. Hän tuomitsee, nuhtelee ja ohjaa meitä hiljaisella, pienellä äänellä meidän hengessämme. Viittaan tähän usein "tietämisenä" syvällä sisimmässämme. Me vain yksinkertaisesti tiedämme, miten tulee toimia. Tunnemme varmuutta, joka ei tule mielemme alueelta, vaan syvemmältä sisimmästämme.

On myös muita tapoja, joilla Jumala voi puhua meille. Hän puhuu toisten ihmisten, luonnon, henkilökohtaisen syyllisyydentunteen, omien ajatustesi, ympärillä tapahtuvien luonnollisten  asioiden, olosuhteiden, saarnojen ja laulujen kautta. Nämä ovat vain esimerkkejä muista tavoista, joilla Jumala puhuu. Raamattu kertoo meille, että toisinaan Jumala puhuu myös näkyjen ja unien kautta. Kaikkien näiden tapojen pitää olla yhteneviä Hänen kirjoitetun sanansa kanssa.

Kuten olet voinut havaita, Jumalan kanssa keskusteleminen on kahdensuuntaista. Siinä ei ole kyse ainoastaan siitä, että kerrot Jumalalle asioista, joita tarvitset, eikä se ole vain istumista hiljaisuudessa odottaen, että jotakin tapahtuisi. Rukous on puhumista ja sitten kuuntelemista päivän mittaan. Niin kuin missä tahansa suhteessa, on elintärkeää puhua ja kuunnella, jos haluamme kasvaa lähemmin yhteen."

(Joyce Meyer)

Ehdotuksia siitä, miten käytännössä voit toteuttaa "Keskustele Jumalan kanssa"-periaatetta

Kaada huomisaamuna kuppi kahvia tai teetä ja vietä aikaa puhuen Jumalalle, kunnes olet juonut kupillisesi. Puhu Jumalalle kuin puhuisit ystävälle. Esitä kysymyksiä, kerro turhautumisistasi, ole täysin ja täydellisesti rehellinen.

Ole kärsivällinen itsesi kanssa, kun opiskelet, miten kuunnella ja kuulla Jumalaa. Älä lannistu, jos teet virheen. Olemme Hänen lapsiaan ja kestää aina hetken, ennen kuin lapset oppivat uusia asioita.

Käytä ennen nukkumaanmenoa aikaa pohtiaksesi päivän kulkua. Kun teet näin, näet usein jälkikäteen, miten Jumala puhui sinulle ja ohjasi sinua päivän mittaan. Saatat havaita, että jokin, mitä pidit sattumana tai onnenpotkuna, olikin itse asiassa Jumalan puhetta sinulle."

(Joyce Meyer)

Rukous on avoin ovi

"Rukousten kirja

arkeen ja juhlaan"

Toim. Pirjo Kantala, Pekka Y. Hiltunen,

Jaana Räntilä, Olli Valtonen

(Kirjapaja 2012)

"Rukous on mahdollisuus, kuin avoin ovi tai ikkuna, jonka toisella puolella on joku. Sen vastakohta olisi, että ei olisi ketään kenen puoleen kääntyä. Olisi vain autiota yksinäisyyttä.

Rukouksen ei tarvitse olla monimutkainen tai sisältää tiettyjä asioita. Jumala ymmärtää ja kuulee yksinkertaiset sanat, ihmisten ja asioiden nimet, sanoit ne sitten ääneen, kuiskaten tai hiljaa mielessäsi lausuen.

Rukous on yhtä luonnollista kuin hengittäminen. Kun alat rukoilla, huomaat vähitellen, että rukouksesta tulee osa olemistasi niin, että sinun ei tarvitse edes ajatella sitä. Rukous on enemmän olemista kuin suorittamista. Rukous ei ole jotakin, mitä teemme, vaan jotakin, mitä olemme. Rukous ei vaadi paljon yrittämistä, ei ponnistelua, ei tahdonvoimaa. Rukous on lepoa.

Raamattu puhuu siitä, miten Pyhä Henki rukoilee meidän henkemme kanssa. Me olemme huolissamme, miten rukoilisimme ja osaammeko rukoilla. Kuitenkin rukous jatkuu kaiken aikaa sisimmässämme. Meidän rukouksemme on yhteyden etsimistä tuohon sisäiseen rukoukseen. Kun hiljenen, alan kuulla ja tavoittaa sisäisen rukouksen äänen.

Kun alan rukoilla, kohtaan aina myös itseni, oman syvimmän minuuteni, tunteeni, haavoittuvuuteni, kaipaukseni. Rukous on sitä, että lakkaan olemasta jotakin muuta kuin mitä olen ja alan olla se, joka olen. Matka kohti Jumalaa on matka kohti omaa sisintä."

(Pirjo Kantala)

"Rukous on parhaimmillaan dialogi. Vuoropuhelu. Siinä luotu puhuu Luojalleen, ja Luoja puhuu luomalleen.  Ensin mainittu on selvä juttu. Mutta miten Jumala puhuu meille?

Rukoilla voi eri tavoin. Tässä kirjassa puhutaan rukouksen kolmesta tasosta vanhan kirkon opetuksen mukaan. Yksi niistä on oraatio eli äänen lausuttu rukous. Sanoitetut, ääneen lausutut rukoukset kuuluvat luovuttamattomasti kristilliseen elämään. Jeesus opetti opetuslapsilleen Isä meidän-rukouksen. Toki sen voi lausua hiljaa mielessään, mutta sen voima on myös rukouksen ääneen lausutuissa sanoissa. Kokeile vaikka.

Vanha kirkko opettaa, että sanojen lisäksi tarvitaan myös sisäiseksi muuttuvaa, sanoittamatonta rukousta. Sellaisia ovat meditaatio eli mietiskelevä rukous ja kontemplaatio eli hyväksyvä, katseleva rukous.

Mitä on meditatiivinen rukous? Se on ennen kaikkea etsimistä. Ihmisen henki pyrkii ymmärtämään, miksi ja miten asiat ovat kristillisessä elämässä, voidakseen vastata ja liittyä siihen, mitä Jumala vaatii. Meditoiva rukous on keskittymiskykyä vaativa laji. Siksi kannattaa ankkuroida johonkin apuneuvoon, joita kristillinen traditio tarjoaa runsaasti. Se voi olla jokin kirja, Raamattu, ikoni, kirkkovuoden teksti.

Meditaatio on aivokuoren toimintaa kun taas kontemplaatio laskeutuu jonnekin alemmas. Mietiskelevä rukous käyttää hyväkseen ajattelua, mielikuvistusta, tunteiden liikettä, kaipausta. Meditaatiossa luetun mietiskeleminen johtaa luetun soveltamiseen kohtaamalla se omassa itsessään. Meditaatiossa on Jumalan puheenvuoron paikka. "Etsikää niin te löydätte. Kolkuttakaa, niin teille avataan," Jeesus sanoo (Matt. 7:7) Hengelliset isät ovat tulkinneet tätä seuraavasti: "Lukiessanne etsikää ja mietiskellessänne te löydätte; rukoillessanne kolkuttakaa ja kontempaaltion kautta teille avataan."

(Olli Valtonen)

"Meditointini alkaa siten, että luen Raamattua. Usein se on kirkkovuoden sen viikon teksti, joskus jokin muu raamatunkohta. Sitten lasken kirjan kädestäni ja kyselen, mitä uutta tästä - usein läpikotaisin tutusta - tekstistä voisin löytää. Mietiskelevä rukous, meditaatio, on muuten jotain sellaista, jota suosittelen lämpimästi kaikille. Tuttu raamatunkohta, luulet ehkä olevasi selvillä jutusta. Mutta lue hitaasti ja kysy, mitä kohtia tällä kertaa nousee esiin.

Terapeutit kutsuvat sitä vapaaksi assosiaatioksi. Annat vain tajunnan nostaa esille juuri sillä kerralla asioita, jotka ensimmäisinä tulevat mieleesi. Ja myöhemmin huomaat, että ajatuksesi eivät olleetkaan täysin sattumanvaraisia, vaan että esiin nousevilla vapailla mielijohteilla oli oma tärkeä tehtävänsä. Henki itse liputtaa sanomattomin huokauksin vapaiden assosiaatioiden puolesta! Usein oivallus antaa odottaa eikä ilmesty ensimmäisellä lukukerralla. Se jää muhimaan."

(Olli Valtonen)

Päivän katselu psalmin 23 pohjalta

"Voit vahvistaa Jumalan rakkauden ymmärtämistä elämässäsi seuraavan meditaatioharjoituksen avulla:

Hän vie minut vihreille niityille, hän johtaa minut vetten ääreen, siellä saan levätä.

Tämän päivän olen kulkenut Hyvän Paimenen ohjauksessa. Mieleni vaeltaessa päivän tapahtumissa kysyn itseltäni, mikä on antanut minulle tänään elämää. Mikä on tuntunut hyvältä? Kun löydän ne hetket tai ihmiset tai asiat, kiitän niistä hiljaa mielessäni Hyvää Paimenta.

Vaikka minä kulkisin pimeässä laaksossa, en pelkäisi mitään pahaa, sillä sinä olet minun kanssani.

Matkani jatkuu päivän halki. Olen kulkenut kenties myös pimeässä laaksossa. Olen tuntenut ehkä jossain kohtaa päivää itseni avuttomaksi, vihaiseksi tai surulliseksi ja kysyn itseltäni, mikä on syönyt elämääni tänään. Mikä ei ole tuntunut hyvältä? Kun pysähdyn niihin hetkiin, vastustan halua tuomita iseäni tai muita. Sen sijaan puhun mielessäni tunteistani ja kokemuksestani Paimenelle. Luotan hänen apuunsa ja anteeksiantamukseensa.

Sinun hyvyytesi ja rakkautesi ympäröi minut kaikkina elämäni päivinä.

Käännyn sitten mielessäni huomista kohti ja pyydän, että tulevanakin päivänä saisin olla Hyvän Paimenen laumassa. Kerron hänelle, mitä erityistä kaipaan huomista varten ja kuka ihminen tai asia on erityisellä tavalla mielessäni.

Sinä voitelet pääni tuoksuvalla öljyllä, ja minun maljani on ylitsevuotavainen.

Lopuksi tunne, kuinka Hyvä Paimen voitelee pääni tuoksuvalla öljyllä, kun siunaan itseni Kolmiyhteisen Jumalan nimeen."

(Jaana Räntilä)

Ole läsnä itsellesi

Jussi Holopainen:

"Erämaan lähteillä"

Vaeltaja- hengellinen aikauskirja

2/2011 (linkki)

"Kutsun sinut matkalle.
Hiljennä vauhtia.
Hengitä pari kertaa syvään.
Tunne, kuinka kiire karisee vähitellen harteiltasi.
Olet läsnä itsellesi. Saat levätä.
Eteesi avautuu avara tila.
Alat kuulla sydämesi huokauksia ja hiljaista rukousta.



Valmistautuminen

Ennen mietiskelyä on tärkeää laskeutua hiljaisuuteen. Se ei tarkoita äänettömyyttä eikä ulkoisista ärsykkeistä vapaata tilaa. Hiljaisuus on sisälläsi. Siksi on syytä hiljentää vauhtia ja pysähtyä. Unohda muut ihmiset ympäriltäsi hetkeksi. Hengitä muutaman kerran syvään ja levollisesti. Tämä hetki on sinua varten. Hengität Jumalan läsnäolossa. Olet olemassa. Lepäät."

(Jussi Holopainen)

Sisäiseen vuoropuheluun

"Hiljentämällä vauhtia alat myös kuulla itseäsi paremmin. Ilman hiljaisuutta ihminen kadottaa aidon itsensä. Hiljaisuudessa voit löytää sen, mikä on hukassa.

Hyvä apuneuvo on kirjoittaminen. Sen avulla tulet paremmin tietoiseksi sisäisestä vuoropuhelusta, ajatuksistasi, tunteistasi ja kysymyksistäsi. Usein oman sydämen puhe on niin hiljaista ja varovaista, että se jää huomioimatta. Kirjoittaminen auttaa kuulemaan. Kun ajatuksia alkaa tulla mieleesi, kirjoita ne paperille. Jumala on läsnä sisäisessä vuoropuhelussasi.

Oletko valmis matkalle? Ellet ehdi keskittyä mietiskelyyn nyt, varaa siihen sopiva aika myöhemmin. Vaikka kirjoittaminen onkin avuksi, toki voit hiljentyä ilman sitäkin. Jos mielessäsi on häiritseviä asioita, puhu niistä Jumalalle.

Kuulostele näitä kysymyksiä ja sitä, miten sisimpäsi sinulle vastaa.

Missä asioissa sinä kaipaisit eniten rohkaisua ja tukea?
Millä elämän alueella olet menettänyt uskosi tulevaisuuteen?
Missä asiassa olet jäänyt yksi ja tukea vaille?
Minkä haasteen edessä tarvitset rohkaisua?
Missä kaipaisit Jumalan käden kosketusta?

Kuulostele jälleen ja kirjoita ylös.

Entä mitä hyvää ja kaunista olet kokenut?
Minkä sinua voimaannuttavan asian toivoisit vahvistuvan?
Mikä hento kasvun verso tarvitsee tukea ja varjelusta?

Pyydä lopuksi, että Jeesus laskee kätensä niiden asioiden ylle, joista olet hänelle puhunut tai kirjoittanut paperille."

(Jussi Holopainen)

Raamatun lukeminen

"Sisäinen keskustelu johdattaa sinut Raamatun lukemiseen asenteella: "Isä, puhu minulle, minä kuuntelen." Lähestyt Raamatun tekstiä omasta elämäntilanteestasi käsin. Luet sanaa koko olemuksellasi. Unohda siis selittämisen ja ymmärtämisen pakko. Paremminkin maistele suussasi jokaista sanaa. Voit myös nähdä lukemasi raamatunkohdan tapahtumana tai kuvana. Samaistumalla tekstin maailmaan astut sinne sisälle.

Lue teksti muutamaan kertaan läpi. Luota siihen, että sana puhuttelee omalla painollaan. Vähitellen teksti alkaa elää. Siitä nousee esiin jokin sana tai lause, joka tulee itsellesi merkitykselliseksi. Ehkä et vielä hahmota, miksi. Pysähdy kuitenkin lukemasi kohdan ääreen ja kirjoita se ylös tai alleviivaa se. Tällainen sanan lukeminen lämmittää sydämen ja johdattaa syvemmälle sanan mietiskelyyn.

Pysähdy nyt vain sen sanan tai niiden jakeiden ääreen, jotka alleviivasit ja jotka tulivat sinua kohti. Ota nuo muutamat sanat ja pureskele niitä rukoillen sydämessäsi: "Jeesus Vapahtaja, mitä haluat sanoa minulle?" Tästä mietiskelyn vaiheesta hengelliset äidit ja isät käyttävät nimitystä märehtiä (ruminari). Kyse on kuuntelevasta rukouksesta, jossa sana alkaa avautua ja puhutella. Kun mieleesi alkaa tulla varovaisiakin ajatuksia, kirjoita ne ylös.

Kuunteleva rukous vie sinut vuoropuheluun Jumaln kanssa. Jumalan puhuttelun kuuleminen saa sinut vastaamaan Hänelle. Kirjoita sitä mukaa, kun ajatuksia liikkuu mielessäsi. Mitä haluat sanoa Vapahtajalle? Mitä vastaat hänelle?

Ota mietiskelyn aiheena olleet sanat mukaasi tämän päivän matkalle."

(Jussi Holopainen)

Katseleminen

"Kun olet kirjoittanut kaiken haluamasi, kysy vielä, mihin suuntaan Jumala sinua kutsuu. Mitä lukemasi sana merkitsee oman elämäsi kannalta? Mitä tämän sanan lihaksi tuleminen voisi tarkoittaa?

Tällainen Raamatun sanan lukeminen ja mietiskely voi johtaa kontemplatiiviseen, katselevaan elämänasenteeseen. Siinä on kysymys näkymättömän näkemisestä. Jumalan sana ei vain kerro Jumalan valtakunnasta, vaan se tuo sen läsnä olevaksi. Sana ei vain kerro Kristuksesta, vaan sanassa Kristuksen rakkaus, lempeys, totuus ja armahtavaisuus ovat läsnä. Siksi mietiskelyssä Pyhä Henki voi avata sanan kautta kuvan tästä todellisuudesta. Rukoilija vain lepää ja hengittää Jumalan läsnäolossa. Tämä kokemus on vain rukoilijaa itseään varten. Sitä ei voi pukea sanoiksi.

Mutta miten tämä kaikki voi siirtyä kiihkeärytmisen elämän keskelle? Kestääkö se arjen paineet, työtehtävien suorittamisen, lasten itkut, kodinhoidon ruletin? Kestää! Itse asiassa juuri konkreettisten elämäntilanteiden keskellä mieleen painamasi ja mietiskelemäsi sana voi uudelleen pulpahtaa esiin. Näkyvän keskellä pilkahtaa näkymätön, arjen keskellä Pyhä. Mieleesi pulpahtanut sana saa sinut uudelleen hengittämään rukouksessa. Katselet ympärillä olevaa todellisuutta nyt eri silmin. Näet mahdottoman keskellä mahdollisen. Näet Kristuksen."

(Jussi Holopainen)

Rukoushuokauksia

Wilfrid Stinissen:

"Rukoushuokauksia"

(Kirjapaja 2012)

"Rukous on vuoropuhelua Jumalan kanssa" - Klemens Aleksandrialainen kirjoitti näin jo 100-luvulla, ja olen sitä mieltä, että kaikista yrityksistä määritellä rukouksen olemusta hänen yrityksensä on paras.

Jumala ja ihminen keskustelevat rukouksessa keskenään. Olennaista rukouksessa on "vuoropuhelun" luonne. Silloin kun rukous tuntuu epätyydyttävältä ja ikävältä syynä voi olla se, että vuoropuhelusta on tullut yksinpuhelua. Puhumme mutta emme kuuntele.

Jumala puhuu monin eri tavoin ja lausuu erilaisia asioita. Hän ei ilmaise itseään vaikeaselkoisesti tai epämääräisesti vaan erittäin konkreettisesti inhimillisellä kielellä.

Jumala lausuu sanansa sinulle henkilökohtaisesti syntymäsi hetkellä. Ensimmäinen vastauksesi on tiedostamaton. Kun Jumala sanoo: "Herää elämään!" sinä vastaat hänelle syntymällä ihmiseksi.

Sitten vähitellen, sitä mukaa kuin kypsyt ihmisenä, voit vastata Jumala tietoisesti. Vastaat Jumalan luovaan sanaan vapaaehtoisesti ja iloiten, ottamalla vastaan olemassaolosi ja kiittämällä siitä. Jumala kutsuu sinua, kuten hän kutsui Samuelia, ja sinä vastaat riemuiten: "Puhu, palvelijasi kuulee." (1Samuelin kirja 3:10)

(Wilfrid Stinissen)

"Uudessa testamentissa kuulemme Jeesuksen puhuvan meille, ei vain salaperäisten herätteiden ja virikkeiden avulla, vaan ihmillisin sanoin, joita emme voi ymmärtää väärin. Näemme kuinka Jeesus kuuntelee, kun ihmiset puhuvat hänelle. Uudesta testamentista löydämme sanat, jotka Jeesus puhuu Isälleen, ja voimme yhtyä niihin: voimme yhdessä Jeesuksen kanssa puhua Isälle.

Meidän ei tule valittaa, että emme kuule Jumalan puhutta tai että emme tiedä, mitä meidän pitää sanoa hänelle. Jumala itse panee sanat suuhumme. Nämä Raamatun sanat ovat erityisen latautuneita. Ne ovat joko Jeesuksen itsensä lausumia tai kun on kysymys ihmisten puheesta Jeesukselle, ne on kirjattu muistiin Pyhän Hengen innoittamina. Ne ulottuvat ikuisuuteen. Ne ovat Raamatussa, jotta käyttäisimme niitä. Meidän ei tarvitse löytää uusia sanoja eikä ajatella uusia ajatuksia.

Pöytä on katettu ja ruoka tarjolla. Ottakaa ja syökää! Sinun ei tule vain lukea ja kuulla Jumalan sanaa, vaan sinun tulee nauttia se, syödä se. Kun syömme, syötyä tulee myös sulattaa. Samoin sinun tulee antaa itsellesi tilaisuus sulattaa Jumalan sana. Et ehkä pysty sulattamaan Raamatun sanaa heti yhdellä kertaa, mutta voit toistaa sitä rukoushetkien aikana ja päivän kuluessa voit täyttää vapaat hetkesi mietiskelyllä."

(Wilfrid Stinissen)

"Pureskelemalla Jumalan sanaa kasvat lakkaamattomaan rukoukseen. Meitä kehoitetaan pureskelemaan ruokamme huolellisesti. Tiedämme, että ruoka maistuu paremmalta, kun suomme itsellemme aikaa sen syömiseen. Sama pätee Raamatun sanaan: mitä enemmän sitä "märehdimme", sitä herkullisemmalta se maistuu. Märehtimisen ansiosta alat "alat nähdä ja maistaa Herran hyvyyttä" (Psalmi 34:9) Avautuessasi Sanalle otat vastaan Kristuksen.

Jos sinulla on luottavainen suhde Jumalan saan, voit kuunnella myös hänen hiljaisuuttaan. Raamatun rukoussana johdattaa hyvin helposti kontemplaatioon, sisäiseen katseluun. Sanat vievät sinut hiljaisuuden valtamereen. Jumala on suurempi kuin inhimilliset sanat pystyvät ilmaisemaan. Hiljaisuudessa sanat voivat vajota Jumalan äärettömyyteen."

(Wilfrid Stinissen)

Sanan kirkko ja sanaton hiljaisuus

Heikki Kotilan artikkeli kirjassa

"Hiljaisuuden etsijöitä"

toim. Tertti Lappalainen

(WSOY 1998)

"Me suomalaiset olemme hiljaista kansaa. Olemme sydämeltämme korven ihmisiä, luonnon yhteyteen kasvaneita. Sauna on monelle hiljaisuuden paikka. Suomalaiselle metsä ei ole vain villi erämaa, vaan myös paikka, missä voi itkeä itkunsa ja löytää lohdutuksen suruunsa.

Vaikka hiljaisuudella on meissä suomalaisissa vankka sijansa, hiljentyminen ja hiljaisuuden etsimisestä on tullut asia, jota pohditaan eri tahoilla aktiivisesti. Hiljaisuutta ovat lähteneet ensimmäisinä etsimään ne, jotka kokevat olevansa väsyneitä ja stressantuneita.

Hiljaisuutta kohtaan tunnettu kiinnostus on kuitenkin myös ajan merkki. Syrjään vetäytyminen on tarpeen, jotta ihminen voisi hahmottaa yhä monimutkaisemmaksi ja epäselvemmäksi käyvää elämää. Hiljaisuus on matka kohti yksinkertaisuutta ja mutkattomuutta. Siksi se auttaa selvittämään, mikä on elämässä olennaista ja merkityksellistä, mikä taas pintakuohua. Hiljaisuus on oman, monta kertaa kadoksissa olevan minän löytämistä."

(Heikki Kotila)

"Hiljaisuuden viljelystä on tullut tärkeä osa seurakuntien työtä ja jumalanpalveluselämän tiedostettu ulottuvuus, suorastaan oma toimintamuotonsa. Hiljaisuudesta on tullut osa rukous-ja hartauselämää. Hiljaisuuden viljelyn tietoinen kehittäminen on kirkon vastaus tarpeeseen, joka syntyy virikkeitten paljoudesta ja kasvavista suorituspaineista. Tehokkuuden malli, joka pitää kiinni otteessaan niin työelämässä olevia kuin siitä ulos tipahtaneitakin, on kova ja epäinhimillinen. Ihmisen sisäiselle elämälle ja aidolle olemiselle ei jää tilaa.

Hiljaisuuden viljelyn hyvä sanoma on siinä, että hiljaisuuden kokemusten kautta ihminen voi oppia kuuntelemaan itseään, saada takaisin herkkyyttään, tuntea olevansa osa kokonaisuutta ja tajuta elämän oikeat mittasuhteet. Kun ihminen löytää kadotetun minänsä, hän löytää myös yhteenkuuluvuuden toisiin, oman paikkansa ja tehtävänsä. Hän löytää kutsumuksensa."

(Heikki Kotila)

"Luterilaisessa perinteessä on vanhastaan painotettu raamatuntutkistelun, rakentavan hengellisen kirjallisuuden lukemisen ja henkilökohtaisen rukouselämän tarpeellisuutta. Raamatunlukemisen, hartauskirjallisuuden ja rukouksen arvostamiseen on kätkeytytynyt hiljaisuuden ulottuvuus, jota ei aikaisemmin ole erityisemmin osattu tiedostaa tai alleviivata. Hiljaisuus on aina ollut keskeinen osa luterilaista hengellistä kilvoitusta, vaikkakin siitä on tietoisesti alettu puhua vasta viime vuosina.

Uudessa henkisessä tilanteessa vanhat hiljentymisen tavat eivät ehkä avaudu kovin helposti. Hiljentymisen muodot on opeteltava uudestaan. Luterilainen kirkko on kokenut viime vuosina monia uudistuksia, joiden perimmäisenä tarkoituksena on ollut kirkon hengellisen elämän uudistaminen ja syventäminen. Hiljaisuus, rukous, sielunhoito ja hengellinen ohjaus ovat nousseet keskustelussa esille. Ulospäin suuntautuvan aktiivisuuden rinnalle on noussut vahvasti sisäisen elämän ja hengellisen kilvoituksen korostus."

(Heikki Kotila)

"Raamatuntutkistelu tai muu hengellinen lukeminen ei välttämättä vaadi mitään erityistä tekniikkaa. Ihminen hakeutuu Jumalan sanan äärelle hengellisen janon ajamana.  Raamattua voidaan lukea historiallisena dokumenttina, joka kertoo Israelin kansan vaiheista ja alkuseurakunnan historiasta ja joka kuvaa juutalaisuuden ja kristinuskon  uskonnollisten näkemysten kehittymistä. Myös Raamatun jälkivaikutusta on syytä miettiä.

Kirkolle Raamattu on kuitenkin ensisijaisesti hengellinen kirja, jota olisi osattava lukea myös mietiskellen, sen uskonnolliseen sanomaan paneutuen. Kirkon opettajat puhuvat paljon hengellisen lukemisen perinteestä. Sen lähtökohtana on ihmisen ikuisena ongelmana oleva pyrkimys käpertyä vain omaan itseensä. Seurauksena on, että ihminen luisuu pois siltä tasolta, jolla hän näkee luomakunnan Jumalan valossa ja iankaikkisuuden näkökulmasta.

Hengellisen lukemisen tarkoituksena on palauttaa kohdalleen ihmisen oikea asenne Jumalaan. Mutta samalla sen tehtävänä on rohkaista ihmistä. Elämä saattaa vaikuttaa toivottomalta, tarkoituksettomalta, mielettömältä. Sellaisina hetkinä samaa tietä meitä ennen kulkeneet voivat jakaa kanssamme kokemuksensa Jumalan teistä, jotka kulkevat aivan toisin kuin me olemme kuvitelleet."

(Heikki Kotila)

"Hengellisen lukemisen tulisi olla lectio divina niin kuin vanhat isät sitä harjoittivat. Lectio Divina tarkoittaa hidasta, keskittynyttä lukemista, joka johtaa suoraa rukoukseen ja oikeastaan jo onkin rukousta.

Kirkon isät antoivat tällaiselle lukemiselle nimen meditatio sanan alkuperäisessä merkityksessä: se on samojen sanojen jatkuvaa toistamista hiljaa ja kärsivällisesti. Johannes Cassianus käyttää nimitystä volutatio cordis, sydämen keinuminen: sydän keinuu ylös ja alas kuin laiva, jota hengen tyrskyt kuljettavat, ja niin Jumalan sanat vyöryvät edestakaisin ihmisen mielessä saadakseen yhä enemmän sijaa.

Keskiajalla tätä luennehdittiin yllättävällä, mutta hyvin kuvaavalla ilmaisulla ruminari, sanan märehtiminen. Mieleeni tulee heti unelias lehmä, joka rauhallisesti ja lakkaamatta märehtii ruokaansa. Kuva on varsin valaiseva; se puhuu rauhasta, kokosydämisestä keskittymisestä, kärsivällisestä työstämisestä. Tällaisessa lukemisessa ei ole kyse jonkin uuden oppimisesta. Päinvastoin, asiat ovat jo vanhastaan tuttuja ja moneen kertaan kuultuja. On kyse siitä, että sydän omaksuu sen, mitä ymmärrys on omaksunut jo aiemmin."

(Heikki Kotila)





"Hengelliseen lukemiseen liittyy luontevasti rukouselämän painopisteen siirtyminen sanallisesta rukouksesta mietiskelevään rukoukseen. Rukouselämässä kasvaminen on köyhäksi tulemista, sanoista luopumista. Rukouspyyntöjen merkitys alkaa vähentyä. Olennaiseksi rukoilijalle tulee Jumalan edessä oleminen, avoimena ja sanoitta. Rukous alkaa näyttäytyä asennoitumisena. Se on luottamuksessa elämistä, Jumalassa olemista.

Kun ihminen saa kasvaa rukouksessa, hänelle käy yhä selvemmäksi, ettei rukous oikeastaan olekaan ihmisen omaa toimeliaisuutta, vaan Jumalan työtä. Jumala toimii ihmisessä. Ihminen vaikenee ja tyhjentyy omista suorituksistaan ja "edunvalvonnastaan". Puhuminen kääntyy vaikenemiseksi ja kuunteluksi. Rukous osoittautuu Jumalan omaksi työksi."

(Heikki Kotila)

 

 

 

Raamattu ja rukous

Christopher Herbert:

"Pieni rukouskalenteri"

(Karas-Sana 1998)

"Rukoillessa voi Raamattua käyttää monin eri tavoin.

Yksinkertaisinta on aloittaa niin, että luet jotakin raamatunkohtaa  hitaasti ja tarkkaavaisesti ja odotat, mitkä jakeet kiinnittävät huomiosi.

Valmistaudu lukemaan sama kohta useaan kertaan uudelleen.

Jos jokin jae nousee erityisesti esille, anna se painua mieleesi, pohdi sitä ja mieti, millaisia kysymyksiä se herättää.

Muuta jae sitten rukoukseksi esim tähän tapaan:
"Isä, kiitos siitä, mitä saan oppia... Auta minua näkemään elämäni tämän jakeen totuuden valossa." (CH)

"Toisen tavan raamatuntekstien käyttämiseen rukouksessa on opettanut Ignatius Loyola.

Kuvittele mielessäsi lukemasi raamatunkohdan kertoma tapahtuma.

Kuvittele, että olet tapahtumassa itse mukana;
kuulet äänet, tunnet kuumuuden, näet muut ihmiset.

Pyydä Jumalaa avaamaan mielikuvituksesi niin, että todella voit tuntea olevasi osa tapahtumaa.

Käy raamatunkohta mielessäsi tarkasti läpi:
yritä ymmärtää sen tarkoitus ja kysy itseltäsi, mitä sen perusteella voi päätellä siitä, miten sinun pitää elää nyt, huomenna, ensi viikolla...

Lopuksi jätä rukouksessa kaikki tekstistä oppimasi Jumalalle." (CH)

"Muista, ettei päämääränä ole tehdä hienolla tekniikalla vaikutusta Jumalaan eikä kehenkään muuhunkaan.

Ei ole myöskään tarkoitus hylätä tervettä järkeä.

Tärkeintä on, että  tulet Jumalan eteen ja kuuntelet hänen sanaansa niin, että voit elää hänen tahtonsa mukaisesti."

(Christopher Herbert)

Pysähdy kuuntelemaan

 

Raili Heikinheimo:
Kaipaus on Hänestä
(Kirjapaja 1995)

" Rukouksessa voin elää todeksi sitä, että on olemassa yhteys Jumalan ja minun välillä. Jo sellainen rukous, jossa pyydän itselleni jotain Jumalalta, saa minut tuntemaan hänen läheisyytensä. Varsinaiset teologiset löydöt tapahtuvat silloin, kun maltan pysähtyä myös kuuntelemaan. Se on rukouksen vaikeampi puoli, niin kuin kuunteleminen on ihmillisenkin kanssakäymisen vaativampi osuus.

Jumalan kuunteleminen ei ole minun varassani eikä vallassani. Jumala itse antautuu kuultavaksi silloin kuin tahtoo. Minä voin olla valmiina ja kuulolla, mutta en voi määrätä häntä puhumaan minulle.

On kuitenkin paljon, mitä voin tehdä."

(Raili Heikinheimo)

"Jeesus kehoitti valvomaan ja rukoilemaan. Valvova rukous on viipyvää rukousta. Se toteutuu parhaiten Jumalan sanan äärellä hiljaisuudessa.

Yhteen jakeeseen tai yhteen kertomukseen keskittyminen kerrallaan on sellaista pysähtymistä, jossa minulle jää aikaa kuunnella Jumalan puhetta. Jopa yksi sana saattaa nousta esille tekstistä ja rupeaa elämään omaa elämäänsä minussa ja kertoo minulle jotakin Jumalasta.

On myös yllättävää, miten jokin tuttu lause voi yhtäkkiä avautua uudella tavalla, kun pysähdyn maistelemaan ja toistamaan sitä. Tai se voi häkelyttävästi puhua juuri minulle, juuri minun asiastani ja juuri nyt.

Kun viivyn Jumalan sanan äärellä ja koen sen puhuvan minulle, kannattaa kirjoittaa muistiin niitä ajatuksia, joita herää. Hengellisessä päiväkirjassa kirjoitan itseäni ja Jumalaa varten. Olen kokenut, että uusi ajatus on usein sekava möykky aina siihen asti, kunnes ilmaisen puhumalla tai kirjoittamalla.

Jokainen tarvitsisi hengellisen ohjaajan, jonkun viisan ja kokeneen kristityn, joka kanssa voisi keskustella etsimisestään ja löytämisestään ja joka kuuntelee, antaa näkökulmia ja hienovaraisesti johdattaa uusiin kysymyksiin."

(Raili Heikinheimo)

"Minulle ovat jo vuosien ajan olleet merkityksellisiä yksinäiset kävelyretket. Niiden aikana ajatukset ovat vapaalla, mutta alitajunta työskentelee. Joskus rupean kuin huomaamattani muistelemaan, mitä olen aamulla lukenut Raamatusta. Askelten ja hengityksen tahdissa sanat syöpyvät sisimpääni, ne tulevat enemmän omikseni ja tuottavat iloa, vaikka kysymyksessä ei olisikaan mikään ongelman ratkaisu tai erityisen ajankohtainen sana. Olen näin saanut evästä matkalleni ja se tuntuu hyvältä."

(Raili Heikinheimo)

Psalmit, "die kleine Biblia"

Arto Antturi:

Syvistä vesistä valoon

Rukousmietiskelyjä psalmitekstien äärellä

(Katharos Oy 2007)

"Psalmien kirja on kokoelma muinaisen Israelin ja varhaisen juutalaisuuden parissa syntyneitä rukouksia.

Sekä juutalaiset että kristityt ovat  lukeneet, rukoilleet, laulaneet, selittäneet psalmeja alusta alkaen.

Evankelista Matteus kertoo, että kiusaajan koetellessa Jeesusta tämä vastasi psalmien sanoilla (Matt 4:1-11).

Hebrealaiskirjeen kirjoittaja sitoo opetuksensa Jeesuksesta Jumalan Poikana psalmilainausten verkostoon (luvut Hepr. 1-2 sisältävät yksitoista psalmisitaattia).

Uuden testamentin kirjoittajat viittaavat hebrealaisen Raamatun kirjoista profeetta Jesajan ohella kaikkien eniten juuri Psalmeihin.

On myös sanottu, että mikään muu Raamatun kirja, Roomalaiskirje mukaan lukien, ei tehnyt niin suurta vaikutusta luterilaiseen uskonpuhdistukseen kuin Psalmit.

Lutherille Psalmit olivat Raamattu pienoiskoossa, "die kleine Biblia".

Säännöllinen psalmirukous jäi kuitenkin pitkäksi aikaa sivuun luterilaisesta jumalanpalveluselämästä, koska uskonpuhdistus hylkäsi luostarit.

Mutta psalmit ja psalmirukous on löydetty uudestaan. Se on suurelta osin retriittien ja hiljaisuuden liikkeen vaikutusta.

Retriittien päivärytmi perustuu luostareiden vanhaan rukoushetkiperinteeseen. Siihen taas kuuluu olennaisena osana rukoushetkissä laulettavat psalmit.

Protestanttiset kristityt kaikkialla maailmassa ovat löytämässä uudelleen liturgisen elämän rikkaudet." (AA)

"Moderni ihastus psalmien laulamiseen herättää myös hämmennystä. Se kohdistuu Vanhan testamentin aikaan, kieleen ja ennen kaikkea sen jumalakuvaan.

Kauneimmatkin psalmitekstit voivat sisältää hätkähdyttävää kostonjanoa ja voimakkaita viholliskuvia.

Satunnaiselle lukijalle tällaiset kohdat vahvistavat mielikuvaa aikansa eläneestä ja vastenmielisestä Vanhan testamentin uskonnosta.

Ei ihme, että luterilaisen kirkkokäsikirjan psalmiteksteistä on vihollisia koskevat jakeet lähes säännönmukasesti jätetty pois.

Psalmit, ja sen myötä koko Raamattu, tuntuvat sopivat huonosti tähän aikaan. Se on sekä helpottavaa että hankalaa.

Helpottavaa siksi, että meillä on lupa säilyttää kohtelias etäisyys. Jos kohtaamme Psalmeissa jotain, joka tuntuu oudolta, voimme laittaa sen ajallisen, kielellisen ja kulttuurisen välimatkan syyksi.

Toisaalta psalmeihin on hankala päästä käsiksi. Niitä on yritettävä selittää ja niiden ilmaisutapaa avata, kuten olen tässä kirjassa pyrkinyt tekemään.

Pitää kuitenkin välttää eräs väärä odotus. Psalmien selittäminen ei tee niistä sisäsiistejä ja poliittisesti korrekteja.

Voimme oppia ymmärtämään vanhoja tekstejä paremmin, mutta mikään ei poista psalmien ominaispiirteitä.

Selitysten tarkoitus on vain avata ovi.

Oma vakaumukseni on, että psalmeja tulee lukea, laulaa ja kuunnella sellaisenaan, kokonaisina.

Se, joka niin tekee, tulee huomaamaan, että ne ovat Jumalan sanaa tälle ajalle."

(Arto Antturi)

Elävää vettä

Arto Antturi:

Syvistä vesistä valoon

Rukousmietiskelyjä psalmitekstien äärellä

(Katharos Oy 2007)

"Raamattua ei ole tarkoitettu opilliseksi yhteenvedoksi. Se on tarkoitettu luettavaksi, resitoitavaksi, mietiskeltäväksi ja rukoiltavaksi.

Se on lähde, josta näemme omat kasvomme ja josta juomme.

Se, joka juo, rikkoo veden pinnan, kastelee kätensä ja suunsa.

Se, joka on juonut, on sammuttanut janonsa.

Lähde ei ole juojalle ulkopuolinen auktoriteetti, vaan paljon enemmän, lähde pitää juojan hengissä.

Vesi imeytyy elimistöömme tullen osaksi sen kudosta. Jumalan Sana imeytyy mielemme ja sielumme sopukoihin tullen osaksi hengellistä identiteettiämme." (AA)

"Se, joka on laulanut vanhoja virsiä tai psalmeja, tietää, että yhdessä laulettaessa tai resitoitaessa tekstit muuttuvat rukoukseksi.

Sävel vie meidän havaintokykymme eri tasolle kuin pelkät sanat. Sävel opettaa rukoilemaan.

Rukouksen ensimmäinen kysymys on: Vastaako Jumala niihin rukouksiin, joita lausun?

Jossakin vaiheessa rukoilija turhautuu ja huomaa, että näin ei tapahdu. Ehkä hän huomaa, että on hyvä, ettei Jumala vastaa kaikki rukouksiin.

Silloin hän valmistautuu rukouksen seuraavaan kysymykseen: Rukoilenko oikein?

Psalmien tehtävä on auttaa rukoilemaan oikein, Jumalan omilla sanoilla." (AA)

"Oman suun luovuttaminen Jumalan sanojen lausumiseen on parantava prosessi. Selittämisen ja kielellisen hallinnan sijaan tulee antautuminen ja sitä kautta eheytyminen.

Toisen aikakauden ja toisen maailman sanoista tulee totta.

Enää ei kysymys olekaan siitä, miksi kirkossa sitoudutaan sanoihin, jotka eivät ole tästä ajasta, vaan miksi minä rajoittaisin elämäni sanoihin, jotka ovat vain tästä ajasta.

Psalmien rukoilija huomaa olevansa instrumentti, jota Pyhä Henki soittaa."

(Arto Antturi)

"Hän nosti minut kalliolle,

antoi lujan pohjan askelteni alle.

Hän antoi suuhuni uuden virren,

kiitoslaulun Jumalamme ylistykseksi."

(Psa 40:3-4)

Raamattu lukee meitä

 Piispa Eero Huovinen:

Puhe Johanneksen kirkossa 29.8.09

(puhe löytyy kokonaisuudessaan >täältä< )

"Raamattu tuntuu tulleen kirkossamme enemmän kiistelyn kohteeksi kuin siunauksen lähteeksi.

En nyt halua puuttua niihin yksittäisiin erimielisyyksiin, joissa me kristityt vetoamme Raamattuun eri tavoilla. Sen sijaan yritän kysyä yksinkertaisempia kysymyksiä siitä, miten Raamattu voi avata meille aarteitaan.

Ensimmäinen ajatukseni on: tärkeää ei ole vain se, että me luemme Raamattua, vaan tärkeää on se, että Raamattu lukee meitä.

Itse asiassa kaikessa kirjallisuuden lukemisessa olennaista on se, miten kirjat lukevat meitä. Sen sijaan, että kysymme ystäviltä, mitä kirjoja olet lukenut, kannattaisi kysyä, mitkä kirjat ovat lukeneet sinua.

Vanha ajatus siitä, että ihminen voisi olla sanan alla, ei helposti avaudu nykyihmiselle. Jos ihminen suostuu siihen, että Raamattu lukee häntä, silloin asenne pyhään kirjaan on pakostakin nöyrä ja herkkä.

Vaikka voinkin löytää Raamatusta epäjohdonmukaisuuksia, niidenkin takana on todellisuus, joka läpivalaisee ja neuvoo minua, joka ottaa minut valtaansa ja lahjoittaa minulle jotakin, mitä en itse kykene ottamaan." (EH)

"Toinen Raamattuun syventymisen tärkeä piirre on se, että lukisimme Raamattua hengellisesti, siis siten, että kysymme, mitä se sanoo minun hengestäni ja minun hengelleni.

Toki on niin, että Raamattua voidaan ja tulee lukea historiallisesti, kirjallisesti ja kulttuurisesti.

Kaiken takana on kuitenkin vakaumus siitä, että Raamattu on uskonnollinen ja hengellinen kirja,
joka lukee meidän henkeämme ja sieluamme. Ajatukset siitä, että Raamattu lukee meitä ja että me luemme Raamattua hengellisesti, ovat läheistä sukua toisilleen - ja itse asiassa ne johdattavat minut kolmanteen Raamattuun syventymisen piirteeseen." (EH)

 “Sydämeni muistaa sinun sanasi: ‘Etsikää minun kasvojani.’ Herra, minä tahdon etsiä sinua, älä kätke minulta kasvojasi!” (Ps. 27:8-9)

"Rohkenen ajatella niin, että Raamatun ydin on siinä, että se paljastaa ja näyttää meille Jumalan kasvot. Ydinkysymys Raamatusta keskusteltaessa ei ole, onko se jumalallinen kirja vai ei.

Ratkaisevaa on, saako Raamattu olla kirja, joka näyttää Jumalan kasvot ja Kristuksen kasvot. Jumalan kasvojen näkeminen on ihmisen elämän tärkein päämäärä. Jumalan kasvojakaan me ihmiset emme itse löydä, vaan me näemme ne silloin, kun Jumala itse paljastaa itsensä meille.

Sen vuoksi niin Raamatun lukemisen kuin kristillisen uskon ydinpyyntö on: “Herra, kirkasta meille kasvosi, Herra käännä kasvosi meidän puoleemme, Herra ole meille armollinen ja anna meille rauha.”

(Eero Huovinen)