Arto Antturi:
Syvistä vesistä valoon
Rukousmietiskelyjä psalmitekstien äärellä
(Katharos Oy 2007)
"Raamattua ei ole tarkoitettu opilliseksi yhteenvedoksi. Se on tarkoitettu luettavaksi, resitoitavaksi, mietiskeltäväksi ja rukoiltavaksi.
Se on lähde, josta näemme omat kasvomme ja josta juomme.
Se, joka juo, rikkoo veden pinnan, kastelee kätensä ja suunsa.
Se, joka on juonut, on sammuttanut janonsa.
Lähde ei ole juojalle ulkopuolinen auktoriteetti, vaan paljon enemmän, lähde pitää juojan hengissä.
Vesi imeytyy elimistöömme tullen osaksi sen kudosta. Jumalan Sana imeytyy mielemme ja sielumme sopukoihin tullen osaksi hengellistä identiteettiämme." (AA)
"Se, joka on laulanut vanhoja virsiä tai psalmeja, tietää, että yhdessä laulettaessa tai resitoitaessa tekstit muuttuvat rukoukseksi.
Sävel vie meidän havaintokykymme eri tasolle kuin pelkät sanat. Sävel opettaa rukoilemaan.
Rukouksen ensimmäinen kysymys on: Vastaako Jumala niihin rukouksiin, joita lausun?
Jossakin vaiheessa rukoilija turhautuu ja huomaa, että näin ei tapahdu. Ehkä hän huomaa, että on hyvä, ettei Jumala vastaa kaikki rukouksiin.
Silloin hän valmistautuu rukouksen seuraavaan kysymykseen: Rukoilenko oikein?
Psalmien tehtävä on auttaa rukoilemaan oikein, Jumalan omilla sanoilla." (AA)
"Oman suun luovuttaminen Jumalan sanojen lausumiseen on parantava prosessi. Selittämisen ja kielellisen hallinnan sijaan tulee antautuminen ja sitä kautta eheytyminen.
Toisen aikakauden ja toisen maailman sanoista tulee totta.
Enää ei kysymys olekaan siitä, miksi kirkossa sitoudutaan sanoihin, jotka eivät ole tästä ajasta, vaan miksi minä rajoittaisin elämäni sanoihin, jotka ovat vain tästä ajasta.
Psalmien rukoilija huomaa olevansa instrumentti, jota Pyhä Henki soittaa."
(Arto Antturi)
"Hän nosti minut kalliolle,
antoi lujan pohjan askelteni alle.
Hän antoi suuhuni uuden virren,
kiitoslaulun Jumalamme ylistykseksi."
(Psa 40:3-4)
