Arto Antturi:
Syvistä vesistä valoon
Rukousmietiskelyjä psalmitekstien äärellä
(Katharos Oy 2007)
"Psalmien kirja on kokoelma muinaisen Israelin ja varhaisen juutalaisuuden parissa syntyneitä rukouksia.
Sekä juutalaiset että kristityt ovat lukeneet, rukoilleet, laulaneet, selittäneet psalmeja alusta alkaen.
Evankelista Matteus kertoo, että kiusaajan koetellessa Jeesusta tämä vastasi psalmien sanoilla (Matt 4:1-11).
Hebrealaiskirjeen kirjoittaja sitoo opetuksensa Jeesuksesta Jumalan Poikana psalmilainausten verkostoon (luvut Hepr. 1-2 sisältävät yksitoista psalmisitaattia).
Uuden testamentin kirjoittajat viittaavat hebrealaisen Raamatun kirjoista profeetta Jesajan ohella kaikkien eniten juuri Psalmeihin.
On myös sanottu, että mikään muu Raamatun kirja, Roomalaiskirje mukaan lukien, ei tehnyt niin suurta vaikutusta luterilaiseen uskonpuhdistukseen kuin Psalmit.
Lutherille Psalmit olivat Raamattu pienoiskoossa, "die kleine Biblia".
Säännöllinen psalmirukous jäi kuitenkin pitkäksi aikaa sivuun luterilaisesta jumalanpalveluselämästä, koska uskonpuhdistus hylkäsi luostarit.
Mutta psalmit ja psalmirukous on löydetty uudestaan. Se on suurelta osin retriittien ja hiljaisuuden liikkeen vaikutusta.
Retriittien päivärytmi perustuu luostareiden vanhaan rukoushetkiperinteeseen. Siihen taas kuuluu olennaisena osana rukoushetkissä laulettavat psalmit.
Protestanttiset kristityt kaikkialla maailmassa ovat löytämässä uudelleen liturgisen elämän rikkaudet." (AA)
"Moderni ihastus psalmien laulamiseen herättää myös hämmennystä. Se kohdistuu Vanhan testamentin aikaan, kieleen ja ennen kaikkea sen jumalakuvaan.
Kauneimmatkin psalmitekstit voivat sisältää hätkähdyttävää kostonjanoa ja voimakkaita viholliskuvia.
Satunnaiselle lukijalle tällaiset kohdat vahvistavat mielikuvaa aikansa eläneestä ja vastenmielisestä Vanhan testamentin uskonnosta.
Ei ihme, että luterilaisen kirkkokäsikirjan psalmiteksteistä on vihollisia koskevat jakeet lähes säännönmukasesti jätetty pois.
Ei ihme, että luterilaisen kirkkokäsikirjan psalmiteksteistä on vihollisia koskevat jakeet lähes säännönmukasesti jätetty pois.
Psalmit, ja sen myötä koko Raamattu, tuntuvat sopivat huonosti tähän aikaan. Se on sekä helpottavaa että hankalaa.
Helpottavaa siksi, että meillä on lupa säilyttää kohtelias etäisyys. Jos kohtaamme Psalmeissa jotain, joka tuntuu oudolta, voimme laittaa sen ajallisen, kielellisen ja kulttuurisen välimatkan syyksi.
Toisaalta psalmeihin on hankala päästä käsiksi. Niitä on yritettävä selittää ja niiden ilmaisutapaa avata, kuten olen tässä kirjassa pyrkinyt tekemään.
Pitää kuitenkin välttää eräs väärä odotus. Psalmien selittäminen ei tee niistä sisäsiistejä ja poliittisesti korrekteja.
Voimme oppia ymmärtämään vanhoja tekstejä paremmin, mutta mikään ei poista psalmien ominaispiirteitä.
Selitysten tarkoitus on vain avata ovi.
Selitysten tarkoitus on vain avata ovi.
Oma vakaumukseni on, että psalmeja tulee lukea, laulaa ja kuunnella sellaisenaan, kokonaisina.
Se, joka niin tekee, tulee huomaamaan, että ne ovat Jumalan sanaa tälle ajalle."
(Arto Antturi)
(Arto Antturi)
