Matleena Pinola:
"Luottamuksen kultalanka"
(Lähetysseura 2002)
"Löysin kirjan, jonka nimi on "Erämaa kaupungissa". Kirjoittaja on italialainen Carlo Carretto, kymmenen vuotta Saharan erämaassa elänyt munkki ja Spellon rukous-ja mietiskelykeskuksen perustaja. Löysin kirjasta apua oman arkeni pohdintoihin.
En voi mennä erämaahan. En voi paeta oman elämäni arkea, johon kuuluu suuri perhe ja kokopäiväinen työ. Joskus ehkä voisin vetäytyä joksikin aikaa yksinäisyyteen, osallistua esimerkiksi hiljaisuuden retriittin.
Mutta entä se arjen todellisuus, joka alkaa joka ikisenä tavallisena arkiaamuna? Tuntuu vaikealta hiljentyä tavallisen arjen keskellä ja kuitenkin sitä kaipaan. Mitä tietä minun on kuljettava? Erämaa kaupungissa. Olisiko se mahdollista?
Olisiko minun mahdollista luoda oman kiireisen, monenlaisten paineiden ja kysymysten täyttämän arkeni keskellä erämaa, hiljentymispaikka, jossa voin kokea Jumalan läsnäolon, jossa voin rukoilla, saada hengellistä hoitoa ja ravintoa elämääni? Onko tässä arkipäivän usein puristavassa ahtaudessa mahdollista kokea erämaan avaruutta, tilaa hengittää? Tässä ja nyt?
Caretto vastaa näihin kysymyksiin kirjallaan, jonka ydinajatus on: Voit löytää erämaan, rukoushiljaisuuden, missä tahansa, myös kaupungissa. Erämaa ei tarkoita ihmisten poissaoloa, vaan Jumalan läsnäoloa. On luotava erämaa omaan elämään. Siihen tarvitaan vain rakkautta, uudenlaista sydämen asennetta elämään. Sitä, että näen suuren perheeni Jumalan lahjana, joka tarvitsee minua ja jota minä tarvitsen. Myös sitä, että en vierasta sitä elämää, jonka keskellä nyt elän.
Olen Jumalan hoidossa uupuneenakin, rikkinäisenä, repaleisena. Yhteys Jumalaa on mahdollista kaikkialla, missä tahansa elän ja liikun. Se ei ole sidottu aikaan eikä paikkaan. Jumala kohtaa meidät oman arkemme keskellä, juuri niissä olosuhteissa, joissa elämme. Voimme luoda siihen oman erämaamme, hiljaisen tilan, jossa olemme vuorovaikutuksessa Jumalan kanssa.
Jumala synnyttää myös halun hoitaa tätä tilaa niin, että se alkaa kukkia. Rukous, Jumalan sana, ehtoollinen, seurakuntayhteys ovat välineitä, joiden avulla voimme hoitaa erämaatamme. Ne ovat jokaisen ulottuvilla.
Ilman niitä me kuihdumme."
(Matleena Pinola)
