Vetäydyn sisäiseen kammiooni, suojaan jotakin haurasta mutta elintärkeää salaista huonetta, joka on vain minun ja jota muut eivät voi jakaa.
On tärkeää etsiytyä toisinaan aktiivisesti omiin oloihin. Ei eristäytymään, vaan löytämään ja ylläpitämään itsekunnioitusta.
Meidän tulisi odottaa tapaamistamme oman itsemme kanssa - usein unohdetun ystävän.
Syvään hiljaisuuteen kätkeytyy hiljainen puhuttelu: salakieli. Juuri näitä tuskin havaittavia muistuksia emme koskaan huomaa, jollemme toisinaan laske lehteä käsistämme tai jätä lukematta kirjaa tai sulje televisiota.
Pyhään huoneeseen, sisäiseen kammioomme, liittyvät hengelliset neuvot ovat yksinkertaisia. Unohda puhelinvastaaja, tekstiviestit, facebook ja sähköposti ja istu kerrankin aivan hiljaa.
Mene kirkkoon, istu puistonpenkille, lähde ulos kävelemään.
Hiljaisuudessa ja yksinäisyydessä on lepo, tarpeellinen lepo, mutta koet siinä myös salaperäisen janon, piilevän kaipauksen.
Sen kokeminen on paluumatkan ensimmäinen askel - matka kohti omaa itseäsi ja elämän keskusta."
"Simeon siunasi heitä ja sanoi Marialle, lapsen äidille: "Tämän lapsi on pantu koetukseksi: monet israelilaiset kompastuvat ja monet nousevat. Hänet on pantu merkiksi, jota ei tunnusteta, ja sinun omankin sydämesi läpi on miekka käyvä. Näin tulevat julki monien sisimmät ajatukset." (Luukas 2:34-35)
"Jeesus kohtaa äitinsä ristintiellä.Heidän kärsimyksensä on yhteinen.
Miekka on jo monta kertaa lävistänyt Marian sydämen. Ehkä hän on muistanut vanhan Simeonin sanoja erityisesti silloin, kun Jeesus 30 vuotta täytettyään erkani äidistä ja kotiperheestä ja lähti pois, lakkasi puhuttelemasta häntä äidiksi eikä ollut tietävinään, kun Maria toisten lastensa kanssa yritti tulla hakemaan esikoistaan hullun retkiltä kotiin. Puhdas, ihana poika oli lyöttätynyt syntisten seuraan, niin juorut kertoivat, alkanut tuntea yhä rajumpaa vetoa laitapuolen ihmisiin, arvostellut ankarasti hengellisiä johtajia...
Mutta kipeimpienkin viiltojen aikaan Maria-äidin sydämessä lepatti Betlehemin tallin valo. Hänessä pysyi tallella kaikki, mitä hän alusta saakka oli kätkenyt sydämeensä ja tutkistellut, vaikkei hän tuota kaikkea ollut koskaan päässyt ymmärtämään. "Minä olen Herran palvelija, tapahtukoon minulle niin kuin sanoit."
Tässä perusluottamuksessa, jota Jeesus-lapsi oli imenyt itseensä suoraan äidin sydämestä, oli pohjana Taivaallisen Isän uskollisuus. Se oli ohjannut Mariaa jokaisesta kivun ja hämmennyksen vaiheesta takaisin lepoon. "Tapahtukoon minulle...."
Ja nyt he kohtaavat toisensa ristintiellä, äiti ja poika. Äiti saa olla niin neuvoton kuin on. Hän on vain lähellä rakkaintaan, niin kuin Jeesus on lähellä häntä. He molemmat ovat Isän salatun pelastussuunnitelma täydellisessä suojassa.
Maria lähestyy uutta kutsumustaan. Hänen kaikki vaiheensa Herran äitinä ovat valmistaneet häntä uuteen äitiyteen: hänen on määrä tulla kuvaksi kirkosta, ristillä kuolevan Kristuksen seurakunnasta - äidinhelmasta, jossa on tilaa olla avuton lapsi, Jumalan lapsi.
Ehkö Marian esikuva ole tänään, omana aikanamme, tapeen kipeämmin kuin milloinkaan ennen? Kovat arvot temmeltävät, ylemmyyden ja kilpailun viettelys hämmentää niitäkin naisia, jotka aavistavat oikean tien, Marian sydämen tien.
Meidän on rukoilta koko maailman naisten puolesta: että jokainen löytäisi Marian omassa elämässään, eri vaiheissaan, erilaisissa tehtävissään: että löytäisimme Marian kuuliaisuuden, että meissä kasvaisi halu olla vaatimattomasti läsnä, auttaa toisia olemaan heitä lähellä, kuunnellen ja tilaa antaen."
(Anna-Maija Raittila)
"Maria, Herran äiti ei nähnyt eteenpäin,
Jumalan suuren kutsun hän otti vastaan näin:
Sinua palvelen, ja vaikken tiestä tiedä,
saat minne tahdot viedä, ääntäsi kuuntelen.
Maria, Herran äiti, vain köyhä ihminen,
sai olla täysi malja Jumalan rakkauden.
Ja seimi loistoton sai olla synnyinsija,
kun taivaan hallitsija maan päälle tullut on.
Maria, Herran äiti, jäi yksin pimeyteen,
kun tuskan miekka tunki myös äidin sydämeen,
kun lasta vainottiin, kun puhdas Poika läksi
syntisten ystäväksi ja ristiinnaulittiin.
Maria, Herran äiti, uskollisuudessaan
myös suuren tuskan alla uskalsi Jumalaan.
Hänessä kasvoi näin vain lupauksen sana,
vain armon kantamana hän kulki eteenpäin.
Ja niin kuin Herran äiti myös kirkko Kristuksen
voimaa ja valtaa vailla on kehto laupeuden.
Se tehdään köyhäksi. Kun siltä kaikki puuttuu,
sen voimattomuus muuttuu ylistysvirreksi."
