Piispa Irja Askola:
katkelma saarnasta
piispanvihkimysjumalanpalveluksessa
12.9-10
"Jään miettimään, että jos Jumala tietää sen, mitä me nyt tarvitsemme, olisiko viisasta viipyillä Jumalan läheisyydessä, kuulostella Hänen läsnäolossaan, mikä nyt on tarpeen ja mistä nyt on puutetta.
Viipyillessäni Jumalan läheisyydessä aavistelen, että tarvitsemme nyt ainakin kolmea asiaa:
Kaipuu armoon ja armolliseen Jumalaan on käsin kosketeltavasti aistittavissa.
Tulostavoitteiden, yt-neuvottelujen, uhkaavien tilastojen ja kohtuuttomilta tuntuvien valintojen keskellä on tarve kuulla se, että joku on armollinen.
Rajoituksitta ja pienintäkään ehtoa asettamatta.
Riittämättömyyden tuskassa – kun kellekään ei ehdi antaa parastaan eikä kaikkea jaksa edes silloin kuin tahtoisi – juuri silloin on hyvä kuulla, että Jumala ei vaadi, ei edes kysele.
Kun on kadottanut sellaista, minkä menettämiseen ei ollut varautunut ja kun ei jaksa ymmärtää, ponnistella tai suunnitella, silloinkin jää jäljelle armo.
Sanoitta ja selityksettä. Se vain on.
Avara armo.
Kaikille ja kaikenlaisille."
(Irja Askola)
"Toiseksi tunnistan kaipuun luottamukseen.
Pilkkakirveiden ja myrkkynuolien teroittamisen ja niistä suojautumisen sijasta me tarvitsemme luottamusta.
Me tarvitsemme luottamusta kirkossa, lähisuhteissamme ja yhteiskunnassa.
Erimielisyys ei meitä tuhoa.
Tuhon tie alkaa siitä, jos emme löydä puhevälejä toinen toistemme kanssa, myös heidän kanssaan, jotka ovat erilaisia – mielipiteiltään, taustaltaan, elämäntavaltaan.
Jeesuksen radikaali tapa luottaa ihmisiin ja tarjota kaikille avoin valtakirja yhteistyöhön, antaa näkökulmaa yhteiselämäämme.
Aavistelen, että luottamuksen lisääminen on kirkkomme ja yhteiskuntamme keskeisin haaste: pelokas käpertyy, tarttuu kirveeseen ja lyö kovaa.
Sen sijaan luottamuksen ilmapiiriin kutsuttu ei kavahda keskeneräisiä asioita eikä itselleen outoja ilmiöitä, vaan muistaa luottamuksen, joka Jumalalla on luotuihinsa ja siksi meillä toinen toiseemme.
Luottamuksen ilmapiirissä löytyy tila ihmisille, armolle ja oikeudenmukaisuudelle.
Kolmanneksi Jumalan läheisyydessä avautuu kutsu kohtuuteen.
Monet nuoret haastavat elämäntapaamme ja toimintakulttuuriamme, myös kirkossa.
Kohtuullinen elämäntapa ja omastaan jakaminen ovat kaikkien uskontojen yhteinen rikkaus.
Oman aikamme uskon testi on se, miten vakavasti ja konkreettisesti otamme tämän vastuumme arjestamme."
(Irja Askola)
"Rakkaat ihmiset, Jumalan läheisyydessä viipyily, Hänen läsnäololleen avautuminen, on riski.
Alkaa ehkä nähdä herkemmin, mitä oikeasti itse kaipaa ja tarvitsee.
Siihen havahtuessaan huomaa myös vierellään kulkevan, uskaltautuu kysymään.
Kannattaa viipyillä, katsella ja olla kuulolla: Jumalalla ja Hänen luomillaan ihmisillä on paljon kerrottavaa."
( Piispa Irja Askola)
