Tapio Luoma/ Maarit Hytösen
toimittamassa kirjassa
"Minä uskon? -
Jumala-usko 2010-luvulla"
(Kirkon tutkimuskeskuksen julkaisuja 110)
"Kirkon perustehtävä ei ole pohdiskella, onko Jumala olemassa vai ei. Kirkon perustehtävä nousee siitä vakaumuksesta, että Jumala on. Sen varaan rakentuu kirkon monipuolinen elämä ja työ.
Jumalan olemassaolo on tietysti kirkon kannalta mitä tärkein asia, mutta jatkuva voimavarojen uhraaminen sellaisen todistamiseen, mitä yksikään tieteellinen menetelmä tai teologinen ajatusrakennelma ei koskaan pysty kaikkia tyydyttävällä tavalla todistamaan, ei palvele kirkon perustehtävän toteuttamista.
Jumalan olemassaolo on siis kristillisen uskon lähtökohta, ei sen todistelujen päämäärä."
(Tapio Luoma)
"Kristillisen uskon kannalta kiinnostavampi kuin Jumalan olemassaolon suhde luonnontieteiden tuloksiin saattaa lopulta olla kysymys, miten oppia Kristuksesta tulisi tarkastella nykyaikaisen luonnontieteen valossa.
Rationaalisuuteen pyrkivä mieli voi vielä sulattaa Jumalan olemassaolon, mutta ajatus neitseestäsyntymisestä ja kuolleen nousemisesta ylös haudastaan saattaa osoittautua älyllisesti ylivoimaiseksi.
Kirkon opetuksessa inkarnaatiota, Jumalan ihmiseksi tulemista, ja ylösnousemusta on aina pidetty mysteerinä. Niille ei ole yritettykään etsiä älyllistä selitystä, koska kyseisten perustavien tapahtumien merkitys on nivoutunut samaan mahdottomuuteen selittää ne kuin itse Jumalan olemassaolo.
Teologisesti inkarnaatio ja ylösnousemus muodostavat kivijalan, jonka varaan kristillisen uskon omaleimaisuus rakentuu, kun se turvautuu ihmiseksi syntyneeseen ja kuoleman voittaneeseen Jumalaan. Oleellista on havaita näiden kahden tapahtuman yhteys: toista ei voi ymmärtää ilman toista.
Jos Jumalan uskotaan olevan kaikkivaltias, hänelle ei ilmeisestikään ole mahdotonta toimia tavalla, joka ilmenee inkarnaatiossa ja ylösnousemuksessa."
(Tapio Luoma)
