Kaisa Raittila / Salla Korpelan
toimittamassa kirjassa:
Mikä ihmeen armo?
(Kirjapaja 2007)
"Olen huono rukoilija.
Jos lasketaan loppuunsaatettuja lauseita, en edes muista, milloin olisin viimeeksi omin sanoin lähestynyt Jumalaa.
Yhteiseen rukoukseen on helpompi liittyä, mutta usein senkin sanat valuvat tuttuna virtana huomaamatta ohi.
Mitä vaikeampi on olla, sitä vähemmän saan sanoiksi.
Mitä tiukemmassa ovat lukot, sitä avuttomammilta tuntuvat sanat.
Hengenhädässä kukaan ei kysele, miten pitäisi rukoilla.
Kun muuta vaihtoehtoa ei ole, pääsee pelkkä huuto."
(Kaisa Raittila)
"En usko Jumalaan, joka pihtaa hyvyyttään ja pikkusieluisena odottaa, että ymmärrän pyytää sitä häneltä oikeaoppisin sanakääntein.
En ylipäätänsä usko, että Jumala tarvitsisi rukouksiani.
Minä itse niitä tarvitsen.
Kun olen riekaleina tai puolitekoinen, pitää minulla olla hiljainen paikka, jossa sydämeni avata ja repaleitani järjestää.
Vaikka Jumala menisi sanaa sanomatta ohi, hän saattaa hetken katsella sitä kaikkea kanssani.
Ei parantavampaa kuin hyväksyvä katse."
(Kaisa Raittila)
