Keskustele Jumalan kanssa

 

Joyce Meyer

"20 x parempi päivä"

(Kuva ja Sana 2017)

"On mahdotonta olla kristitty ilman rukousta

- niin kuin on mahdotonta olla hengissä, jos ei hengitä."

(Martti Luther)

"Luulen, että monet eivät aloita päiväänsä puhuen Jumalalle, koska eivät täysin ymmärrä, kuinka suuri kunnia ja etuoikeus on olla kutsuttu tekemään niin. Käytän tarkoituksella sanontoja "puhua Jumalalle" ja "käydä keskustelua Jumalan kanssa", enkä ainoastaan sanaa "rukous".  Arvelen saavamme kovin usein kuulla, että meidän tulee rukoilla ja siksi kenties ylihengellistämme tuon käsitteen. Näemme rukouksen enemmän ikään kuin työnä tai velvollisuutena ja toimimme epäviisaasti, jos yritämme elää ilman sitä. 

Rukousta on, kun pyydämme Jumalaa vastaamaan omiin tai jonkun toisen tarpeisiin. Se on Hänen ylistämistään ja kiittämistään. Se on asioiden antamista Hänen hoitoonsa ja sitä, että jaamme rehellisesti murheemme ja huolenaiheemme Hänen kanssaan. Ei ole asiaa, jota emme voisi jakaa Jumalan kanssa. Voit puhua Hänelle kaikesta ilman pelkoa siitä, että tulet väärinymmärretyksi tai että sinut tuomitaan tai vikojasi moititaan.

Kun puhumme Jumalalle, avaamme Hänelle oven astua päiväämme - ongelmiimme ja tilanteisiin - ja annamme Hänen tehdä sen, mitä emme itse voi tehdä. Se, että puhut elämästäsi Jumalalle, ei muuta olosuhteitasi välittömästi, mutta se muuttaa jotakin sinussa. Rukous antaa tarvitsemiasi voimia, jotta jaksat kulkea päivän läpi ja auttaa sinua uskomaan, että et ole yksin."

(Joyce Meyer)

"Keskustelu edellyttää sekä puhumista että kuuntelemista. Siksi haluan kannustaa sinua uskomaan, että voit sekä kuulla Jumalaa että puhua Hänelle. Monet eivät ole varmoja siitä, puhuuko Jumala todella meille. He saattavat uskoa, että Jumala teki niin Raamatun aikoina, mutta ovat epävarmoja, tekeekö Hän niin tänäkin päivänä. Olen iloinen voidessani kertoa sinulle Jumalan sanasta sekä omasta ja toisten kokemuksesta, että Jumala puhuu ja Hän varmasti puhuu myös sinun kanssasi. Kuullaksesi Häntä sinun täytyy kuunnella.

Kun puhun Jumalan äänen kuulemisesta, ihmiset kysyvät usein: "Miten me kuulemme Jumalaa? Puhuuko hän meille korvin kuultavalla äänellä?" Varmasti Jumala voi puhua korvin kuultavalla äänellä, mutta useimmiten Jumala puhuu meille muilla tavoin. 

Jumala puhuu Sanansa kautta

Ensimmäinen tapa, jolla Jumala puhuu meille, on Hänen sanansa. Siksi on tärkeää tutkistella Raamattua, ei pelkästään lukea sitä. Ohjeet, lupaukset, toivo, ohjaus, esimerkit - ne kaikki ovat siellä! Jos haluat kuulla Jumalan äänen, kannustan sinua käyttämään joka päivä aikaa Sanan äärellä. Kaikki Raamatussa sanottu on Jumalan sanaa sinulle. Kehotan sinua pitämään Raamattua henkilökohtaisena kirjeenä erityisesti sinulle. Kun luet sitä, usko, että Jumala puhuu suoraan sinulle Hänen tahdostaan elämääsi varten.

Jumala puhuu sisäisen rauhan kautta

Jos pyydät Jumalaa auttamaan sinua päätöksen tekemisessä, mikä vaihtoehto tuo sinulle suurimman rauhan? Usein se on rauha, joka antaa sinulle kulkusuunnan. Rauha seuraa aina Jumalan ohjausta sinun elämäsi varalle."

(Joyce Meyer)

Jumala puhuu sisäisen, hiljaisen äänen kautta 

Kun synnymme uudesti ylhäältä, meidät herätetään eloon hengellisesti, jotta olisimme herkkiä Jumalan äänelle. Kuulemme Hänen kuiskaavan ja tunnemme Hänen kehotuksensa, vaikka emme pystyisi sanomaan, mistä se tulee. Hän ohjaa meitä syvällä sydämessämme. Hän tuomitsee, nuhtelee ja ohjaa meitä hiljaisella, pienellä äänellä meidän hengessämme. Viittaan tähän usein "tietämisenä" syvällä sisimmässämme. Me vain yksinkertaisesti tiedämme, miten tulee toimia. Tunnemme varmuutta, joka ei tule mielemme alueelta, vaan syvemmältä sisimmästämme.

On myös muita tapoja, joilla Jumala voi puhua meille. Hän puhuu toisten ihmisten, luonnon, henkilökohtaisen syyllisyydentunteen, omien ajatustesi, ympärillä tapahtuvien luonnollisten  asioiden, olosuhteiden, saarnojen ja laulujen kautta. Nämä ovat vain esimerkkejä muista tavoista, joilla Jumala puhuu. Raamattu kertoo meille, että toisinaan Jumala puhuu myös näkyjen ja unien kautta. Kaikkien näiden tapojen pitää olla yhteneviä Hänen kirjoitetun sanansa kanssa.

Kuten olet voinut havaita, Jumalan kanssa keskusteleminen on kahdensuuntaista. Siinä ei ole kyse ainoastaan siitä, että kerrot Jumalalle asioista, joita tarvitset, eikä se ole vain istumista hiljaisuudessa odottaen, että jotakin tapahtuisi. Rukous on puhumista ja sitten kuuntelemista päivän mittaan. Niin kuin missä tahansa suhteessa, on elintärkeää puhua ja kuunnella, jos haluamme kasvaa lähemmin yhteen."

(Joyce Meyer)

Ehdotuksia siitä, miten käytännössä voit toteuttaa "Keskustele Jumalan kanssa"-periaatetta

Kaada huomisaamuna kuppi kahvia tai teetä ja vietä aikaa puhuen Jumalalle, kunnes olet juonut kupillisesi. Puhu Jumalalle kuin puhuisit ystävälle. Esitä kysymyksiä, kerro turhautumisistasi, ole täysin ja täydellisesti rehellinen.

Ole kärsivällinen itsesi kanssa, kun opiskelet, miten kuunnella ja kuulla Jumalaa. Älä lannistu, jos teet virheen. Olemme Hänen lapsiaan ja kestää aina hetken, ennen kuin lapset oppivat uusia asioita.

Käytä ennen nukkumaanmenoa aikaa pohtiaksesi päivän kulkua. Kun teet näin, näet usein jälkikäteen, miten Jumala puhui sinulle ja ohjasi sinua päivän mittaan. Saatat havaita, että jokin, mitä pidit sattumana tai onnenpotkuna, olikin itse asiassa Jumalan puhetta sinulle."

(Joyce Meyer)

Opeta meitä rukoilemaan

Max Lucado

"Ennen aamenta

- yksinkertaisen rukouksen voima"

(Perussanoma 2016)

"Rukous herättää epäilyksiä. Ennen meitäkin on ollut niitä, joilla on ollut tämän asian kanssa vaikeuksia. Rukouksen peruskurssin ilmoittautumislistalla on tuttuja nimiä: apostolit Johannes, Jaakob, Andreas ja Pietari. Kun yksi Jeesuksen opetuslapsista pyysi: "Herra, opeta meitä rukoilemaan" (Luuk 11:1), kukaan toisista ei vastustanut. Kukaan ei lähtenyt pois ja sanonut: "Minä osaan jo rukoilla." Jeesuksen ensimmäiset seuraajat tarvitsivat opastusta rukouksessa.

Itse asiassa ainoa oppitunti, jota he pyysivät, koski rukousta. He olisivat voineet pyytää ohjausta monissa asioissa: leivän moninkertaistamisessa, puheen pitämisessä, myrskyn tyynnyttämisessä, kuolleitten herättämisessä. Sen sijaan he sanoivat: "Herra, opeta meitä rukoilemaan"

(Max Lucado)

"Liittyikö opetuslasten kiinnostus niihin ällistyttäviin, päätähuimaaviin lupauksiin, jotka Jeesus rukoukseen liitti? "Pyytäkää, niin teille annetaan." (Matt 7:7). "Mitä tahansa uskossa rukoillen pyydätte, sen te saatte." (Matt 21:22) Jeesus ei koskaan sanonut, että muilla yrityksillä olisi tällainen voima. "Suunnitelkaa, niin saatte" tai "saatte kaiken, minkä eteen näette vaivaa". Tällaista Raamatusta ei löydy. Mutta nämä sanat löytyvät: "Jos te pysytte minussa ja minun sanani pysyvät teissä, voitte pyytää mitä ikinä haluatte, ja te sen saatte." (Joh 15:7)

Jeesus antoi huikeita lupauksia rukouksesta. Hän antoi rukoilemisesta myös vakuuttavan esimerkin. Jeesus rukoili ennen ateriaa. Hän rukoili lasten puolesta. Hän rukoili sairaiden puolesta. Hän rukoili kiittäen. Hän rukoili itkien. Hän, joka oli luonut planeetat ja muovannut tähdet, rukoili. Hän, joka on enkelien Herra ja taivaan sotajoukkojen päällikkö, rukoili. Hän on Jumalan vertainen, Pyhän Jumalan olemuksen kuva, ja kuitenkin hän omistautui rukoukselle. Hän rukoili autiomaassa, hautausmaalla ja puutarhassa. "Hän meni autioon paikkaan, jossa hän sai olla yksin, ja rukoili siellä." (Mark 1:35) Jeesus rukoili joskus jopa koko yön."

(Max Lucado)

"Useimmille meistä rukous ei merkitse kuukauden mittaista hiljaisuutta ja yksinäisyyttä tai edes tunnin kestävää mietiskelyä. Rukous on Jumalan kanssa keskustelua työmatkalla tai lääkärille pääsyä odottaessa tai ennen asiakkaan tuloa. Rukous voi olla sisäinen ääni, joka ohjaa ulkoista toimintaa. Yksi asia on varmaa: Jumala kyllä opettaa meitä rukoilemaan. Ei missään tapauksessa pidä luulla, että hän tuijottaa meitä matkan päästä kädet puuhkassa ja otsa rypyssä ja odottaa, että saamme rukouselämämme kuntoon. Päin vastoin. "Minä seison ovella ja kolkutan. Jos joku kuulee minun ääneni ja avaa oven, minä tulen hänen luokseen, ja me aterioimme yhdessä, minä ja hän." (Ilm 3:20)

Jeesus odottaa kuistilla. Hän seisoo kynnyksellä. Hän kopuuttaa ja huhuilee. Hän odottaa, että avaisimme oven. Rukous on oven avaamista. Rukous on uskon käsi sydämen oven kahvassa. Aulis ovenavaus. Lämmin tervetulotoivotus Jeesukselle: "Tule sisään. Keittiö on sotkuinen, mutta tule sisään." "En ole mikään hyvä keskustelija, mutta tule sisään." Me puhumme, hän kuuntelee. Hän puhuu, me kuuntelemme. Tämä on rukousta puhtaimmassa muodossa. Jumala muuttaa omiaan tällaisten hetkien kautta.

Rukous ei ole hurskaiden etuoikeus, ei harvojen ja valittujen etuoikeus. Rukous on yksinkertaisesti sydämellistä keskustelua Jumalan ja hänen lapsensa välillä. Ystäväni, hän haluaa puhua kanssasi. Juuri nytkin, kun luet näitä sanoja, hän koputtaa ovelle. Avaa se. Päästä hänet sisään. Anna keskustelun alkaa."

(Max Lucado)

Hiljaisuuden kasvupohja

Anna-Maija Raittila:

"Niin kevyt on rakkaus 

- ikkunoita luottavaiseen elämään"

(Kirjapaja 2012)

"Onkohan niin, että moni pakenee hiljaisuutta kiireeseen tai meteliin siksi, että hiljaisuudessa ei voi paeta mitään?

Sinä itse olet oman hiljaisuutesi asunto. Sinä itse olet sen kasvupohja, ja nyt haluat varjella tätä hentoa kasvua, kuin hauraana tuoksuvaa tainta.

Anna aikaa hiljentymiselle. Ja hiljentyessä annan elävän, Kristukselta tulevan sanan kohota kuuluviin itsessäsi. Muuta se heti teoksi.

Kuulosteleva hiljaisuus voi vähä vähältä muuttua perusasenteeksi. Alamme viihtyä matalalla, ja tällainen suojaton, huomaamaton oleskelu vetää meitä omalla painollaan yksityisyydestä yhteyteen. Se ei ole sulautumista massaan, vaan mielen herkitymistä kaikelle häviävänkin pienelle, mitä ympärillä on.

Haluan olla mukana kantamassa hiljaisuutta, jossa sana on kätkössä ja odottaa täyttymistään. Hiljaa kuulostellen haluan olla virittämässä ilmapiiriä, jossa murros saa kasvutilaa. Murtumiselle, muuttumiselle, pyydän sydämessäni tilaa. Tule, Pyhä Henki Luoja!"

(Anna-Maija Raittila)

Ruumis on rukouksen maja

Teologi Lauri Maaralan haastattelu

Sana-lehti 16 /2013

toimittaja Janne Villa

>täältä<

"Jotkut ajattelevat uskon ja hengellisyyden kuuluvan ihmisen vain sielun alueelle, johonkin lihallisesta ruumiista erilliseen henkiseen ulottuvuuteen. Kuinka ruumis voisi olla liittymättä spiritualiteettiin! Kaikki se, mitä me koemme Jumalasta, tapahtuu tässä kehossa. Ei meillä ole muutakaan Jumalan kohtaamisen paikkaa.

Rukouksessa voimme tulla tietoiseksi Jumalan syvästä läsnäolosta ihan kaikessa. Hänen Henkensä puhuu meissä. Rukoilija voi avautua sille rukoukselle, joka on jo meneillään - koko luomakunnan huokaukselle. Jumala toivoo, että avaisin sydämeni ovet ja huomaisin hänen olevan siellä.

Meissä on Jumalan kokoinen aukko, jota mikään muu ei pysty täyttämään. Yritämme täyttää sitä aukkoa ja tarvettamme milloin milläkin, kunnes jossain vaiheessa elämää huomaamme, ettei kukaan toinen ihminen, guru tai tavara voi tarjota vastausta."

(Lauri Maarala / Janne Villa)

"Lauri Maarla pyrkii olemaan tietoinen ruumiillisuutensa yhteydestä Jumalan todellisuuteen, jotta hän osaisi olla hetkessä aidosti läsnä. Heti herätessään hän haluaa havahtua ja tulla tietoiseksi uudesta päivästä, jonka Jumala on antanut lahjaksi eikä hukattavaksi.

En ryntää ensimmäiseksi avaamaan Hesaria, vaan koetan tehdä jotain, joka avaa minut valppaaksi ja läsnä olevaksi juuri tälle päivälle. Asetun aloilleni, kenties avaan ikkunan ja hengitän raikasta ilmaa. Saatan aloittaa päivän myös aamuvenyttelyllä, johon liitän rukousta tai psalminjakeen.

Hengittäessäni annan virrata itsestäni ulos kaiken ahdistuksen, levottomuuden ja huolen. Sisään hengittäessäni ajattelen, että Pyhä Henki hengittää minussa rauhaa ja anteeksiantoa ja rukoilee minussa. "Isä, tässä olen!"

(Lauri Maarala / Janne Villa)

"Ruumis on herkin instrumenttimme. Se on kivun, kärsimyksen ja pahan helpoin saalis. Jokainen kantaa kehossaan kokemuksia, joiden ehdoilla täytyy edetä. Elämänhistoriamme ja -tarinamme on kirjoitettu ruumiiseemme; ilot, surut, loukkauksen ja väkivallanteot.

Kehomme aistimustan kautta me ajattelemme, uskomme, luotamme, haavoitumme ja haltioidumme. Kaikki, mitä ruumiillamme teemme, on jo rukousta, kun kaikessa siinä käännymme Jumalan puoleen. Olipa se sitten vaikka hiljaista huokausta tai kätten tekoja.

Kun rukoilen, rukoilen sellaisena kuin olen, mitä ruumiissani tunnen, mitä sielussani ikävöin, mitä hengessäni huokaan. En erota niitä toisistaan, otan mukaani kaiken. Ruumiissani olen yhteydessä kaikkeen siihen, mitä olen tehnyt, mitä ennen on ollut, kaikkiin teihin, joita olen kulkenut, kaikkiin elämänvalintoihin. Siellä on kaikki, mitä tahdon ja eniten toivon. Siinä kohtaan etsintäni, epäilyni ja totuudenjanoni.

Siellä jossakin syvällä sisimmässäni, toisilta piilossa, on salattu huone, jossa Jumala minut kohtaa ja jossa saan olla niin alaston ja paljas kuin ikinä voin. Missä muualla Jumala voisi minut kohdata kuin siinä tilassa, jonka hän itse on sisälleni luonut? Siellä muistan, mistä olen tullut, kenestä lähtöisin, kuka minua kaikessa odottaa ja mihin lähettää. Siellä pyydän, että minustakin löytyisi rukouksen maja ja Hengen asuinsija."

(Lauri Maarala / Janne Villa)

"Luonnossa kävellessä voi avautua Jumalan hiljaiselle äänelle. Kävelyn aikana voit hidastaa hetkeksi askeltesi rytmiä ja rukoilla mielessäsi sinulle tuttua rukousta. Voit toistaa kävelysi ja hengityksesi luontaisessa rytmissä jotain psalminjaetta.

Myös Jeesus-rukous sopii hyvin kävelyrukoukseksi. Voit rukoilla hiljaa mielessäsi hengittäessäsi sisään "Herra Jeesus Kristus Jumalan Poika" ja uloshengittäessäsi "Armahda minua syntistä". Vie jonkin aikaa. että oppii tekemään tuon lyhyen rukouksen omien askelten ja oman hengityksen rytmissä, mutta pian se alkaa sujua. Vähän enemmän vie aikaa, että rukous alkaa toistua kuin itsestään ja laskeutuu syvemmälle mieleen.

Voit myös kuvitella, että Jeesus on kävelyllä kanssasi. Mitä tahtoisit sanoa hänelle? Ehkä pysähdyt kuuntelemaan, mitä asiaa hänellä on sinulle. Kun eroatte, mistä kiität häntä? Mitä haluat painaa mieleesi ja ottaa matkaoppaaksi?"

(Lauri Maarala / Janne Villa)

Ole läsnä itsellesi

Jussi Holopainen:

"Erämaan lähteillä"

Vaeltaja- hengellinen aikauskirja

2/2011 (linkki)

"Kutsun sinut matkalle.
Hiljennä vauhtia.
Hengitä pari kertaa syvään.
Tunne, kuinka kiire karisee vähitellen harteiltasi.
Olet läsnä itsellesi. Saat levätä.
Eteesi avautuu avara tila.
Alat kuulla sydämesi huokauksia ja hiljaista rukousta.



Valmistautuminen

Ennen mietiskelyä on tärkeää laskeutua hiljaisuuteen. Se ei tarkoita äänettömyyttä eikä ulkoisista ärsykkeistä vapaata tilaa. Hiljaisuus on sisälläsi. Siksi on syytä hiljentää vauhtia ja pysähtyä. Unohda muut ihmiset ympäriltäsi hetkeksi. Hengitä muutaman kerran syvään ja levollisesti. Tämä hetki on sinua varten. Hengität Jumalan läsnäolossa. Olet olemassa. Lepäät."

(Jussi Holopainen)

Sisäiseen vuoropuheluun

"Hiljentämällä vauhtia alat myös kuulla itseäsi paremmin. Ilman hiljaisuutta ihminen kadottaa aidon itsensä. Hiljaisuudessa voit löytää sen, mikä on hukassa.

Hyvä apuneuvo on kirjoittaminen. Sen avulla tulet paremmin tietoiseksi sisäisestä vuoropuhelusta, ajatuksistasi, tunteistasi ja kysymyksistäsi. Usein oman sydämen puhe on niin hiljaista ja varovaista, että se jää huomioimatta. Kirjoittaminen auttaa kuulemaan. Kun ajatuksia alkaa tulla mieleesi, kirjoita ne paperille. Jumala on läsnä sisäisessä vuoropuhelussasi.

Oletko valmis matkalle? Ellet ehdi keskittyä mietiskelyyn nyt, varaa siihen sopiva aika myöhemmin. Vaikka kirjoittaminen onkin avuksi, toki voit hiljentyä ilman sitäkin. Jos mielessäsi on häiritseviä asioita, puhu niistä Jumalalle.

Kuulostele näitä kysymyksiä ja sitä, miten sisimpäsi sinulle vastaa.

Missä asioissa sinä kaipaisit eniten rohkaisua ja tukea?
Millä elämän alueella olet menettänyt uskosi tulevaisuuteen?
Missä asiassa olet jäänyt yksi ja tukea vaille?
Minkä haasteen edessä tarvitset rohkaisua?
Missä kaipaisit Jumalan käden kosketusta?

Kuulostele jälleen ja kirjoita ylös.

Entä mitä hyvää ja kaunista olet kokenut?
Minkä sinua voimaannuttavan asian toivoisit vahvistuvan?
Mikä hento kasvun verso tarvitsee tukea ja varjelusta?

Pyydä lopuksi, että Jeesus laskee kätensä niiden asioiden ylle, joista olet hänelle puhunut tai kirjoittanut paperille."

(Jussi Holopainen)

Raamatun lukeminen

"Sisäinen keskustelu johdattaa sinut Raamatun lukemiseen asenteella: "Isä, puhu minulle, minä kuuntelen." Lähestyt Raamatun tekstiä omasta elämäntilanteestasi käsin. Luet sanaa koko olemuksellasi. Unohda siis selittämisen ja ymmärtämisen pakko. Paremminkin maistele suussasi jokaista sanaa. Voit myös nähdä lukemasi raamatunkohdan tapahtumana tai kuvana. Samaistumalla tekstin maailmaan astut sinne sisälle.

Lue teksti muutamaan kertaan läpi. Luota siihen, että sana puhuttelee omalla painollaan. Vähitellen teksti alkaa elää. Siitä nousee esiin jokin sana tai lause, joka tulee itsellesi merkitykselliseksi. Ehkä et vielä hahmota, miksi. Pysähdy kuitenkin lukemasi kohdan ääreen ja kirjoita se ylös tai alleviivaa se. Tällainen sanan lukeminen lämmittää sydämen ja johdattaa syvemmälle sanan mietiskelyyn.

Pysähdy nyt vain sen sanan tai niiden jakeiden ääreen, jotka alleviivasit ja jotka tulivat sinua kohti. Ota nuo muutamat sanat ja pureskele niitä rukoillen sydämessäsi: "Jeesus Vapahtaja, mitä haluat sanoa minulle?" Tästä mietiskelyn vaiheesta hengelliset äidit ja isät käyttävät nimitystä märehtiä (ruminari). Kyse on kuuntelevasta rukouksesta, jossa sana alkaa avautua ja puhutella. Kun mieleesi alkaa tulla varovaisiakin ajatuksia, kirjoita ne ylös.

Kuunteleva rukous vie sinut vuoropuheluun Jumaln kanssa. Jumalan puhuttelun kuuleminen saa sinut vastaamaan Hänelle. Kirjoita sitä mukaa, kun ajatuksia liikkuu mielessäsi. Mitä haluat sanoa Vapahtajalle? Mitä vastaat hänelle?

Ota mietiskelyn aiheena olleet sanat mukaasi tämän päivän matkalle."

(Jussi Holopainen)

Katseleminen

"Kun olet kirjoittanut kaiken haluamasi, kysy vielä, mihin suuntaan Jumala sinua kutsuu. Mitä lukemasi sana merkitsee oman elämäsi kannalta? Mitä tämän sanan lihaksi tuleminen voisi tarkoittaa?

Tällainen Raamatun sanan lukeminen ja mietiskely voi johtaa kontemplatiiviseen, katselevaan elämänasenteeseen. Siinä on kysymys näkymättömän näkemisestä. Jumalan sana ei vain kerro Jumalan valtakunnasta, vaan se tuo sen läsnä olevaksi. Sana ei vain kerro Kristuksesta, vaan sanassa Kristuksen rakkaus, lempeys, totuus ja armahtavaisuus ovat läsnä. Siksi mietiskelyssä Pyhä Henki voi avata sanan kautta kuvan tästä todellisuudesta. Rukoilija vain lepää ja hengittää Jumalan läsnäolossa. Tämä kokemus on vain rukoilijaa itseään varten. Sitä ei voi pukea sanoiksi.

Mutta miten tämä kaikki voi siirtyä kiihkeärytmisen elämän keskelle? Kestääkö se arjen paineet, työtehtävien suorittamisen, lasten itkut, kodinhoidon ruletin? Kestää! Itse asiassa juuri konkreettisten elämäntilanteiden keskellä mieleen painamasi ja mietiskelemäsi sana voi uudelleen pulpahtaa esiin. Näkyvän keskellä pilkahtaa näkymätön, arjen keskellä Pyhä. Mieleesi pulpahtanut sana saa sinut uudelleen hengittämään rukouksessa. Katselet ympärillä olevaa todellisuutta nyt eri silmin. Näet mahdottoman keskellä mahdollisen. Näet Kristuksen."

(Jussi Holopainen)

Pysähdy kuuntelemaan

 

Raili Heikinheimo:
Kaipaus on Hänestä
(Kirjapaja 1995)

" Rukouksessa voin elää todeksi sitä, että on olemassa yhteys Jumalan ja minun välillä. Jo sellainen rukous, jossa pyydän itselleni jotain Jumalalta, saa minut tuntemaan hänen läheisyytensä. Varsinaiset teologiset löydöt tapahtuvat silloin, kun maltan pysähtyä myös kuuntelemaan. Se on rukouksen vaikeampi puoli, niin kuin kuunteleminen on ihmillisenkin kanssakäymisen vaativampi osuus.

Jumalan kuunteleminen ei ole minun varassani eikä vallassani. Jumala itse antautuu kuultavaksi silloin kuin tahtoo. Minä voin olla valmiina ja kuulolla, mutta en voi määrätä häntä puhumaan minulle.

On kuitenkin paljon, mitä voin tehdä."

(Raili Heikinheimo)

"Jeesus kehoitti valvomaan ja rukoilemaan. Valvova rukous on viipyvää rukousta. Se toteutuu parhaiten Jumalan sanan äärellä hiljaisuudessa.

Yhteen jakeeseen tai yhteen kertomukseen keskittyminen kerrallaan on sellaista pysähtymistä, jossa minulle jää aikaa kuunnella Jumalan puhetta. Jopa yksi sana saattaa nousta esille tekstistä ja rupeaa elämään omaa elämäänsä minussa ja kertoo minulle jotakin Jumalasta.

On myös yllättävää, miten jokin tuttu lause voi yhtäkkiä avautua uudella tavalla, kun pysähdyn maistelemaan ja toistamaan sitä. Tai se voi häkelyttävästi puhua juuri minulle, juuri minun asiastani ja juuri nyt.

Kun viivyn Jumalan sanan äärellä ja koen sen puhuvan minulle, kannattaa kirjoittaa muistiin niitä ajatuksia, joita herää. Hengellisessä päiväkirjassa kirjoitan itseäni ja Jumalaa varten. Olen kokenut, että uusi ajatus on usein sekava möykky aina siihen asti, kunnes ilmaisen puhumalla tai kirjoittamalla.

Jokainen tarvitsisi hengellisen ohjaajan, jonkun viisan ja kokeneen kristityn, joka kanssa voisi keskustella etsimisestään ja löytämisestään ja joka kuuntelee, antaa näkökulmia ja hienovaraisesti johdattaa uusiin kysymyksiin."

(Raili Heikinheimo)

"Minulle ovat jo vuosien ajan olleet merkityksellisiä yksinäiset kävelyretket. Niiden aikana ajatukset ovat vapaalla, mutta alitajunta työskentelee. Joskus rupean kuin huomaamattani muistelemaan, mitä olen aamulla lukenut Raamatusta. Askelten ja hengityksen tahdissa sanat syöpyvät sisimpääni, ne tulevat enemmän omikseni ja tuottavat iloa, vaikka kysymyksessä ei olisikaan mikään ongelman ratkaisu tai erityisen ajankohtainen sana. Olen näin saanut evästä matkalleni ja se tuntuu hyvältä."

(Raili Heikinheimo)