Pauliina Kainulainen: "Missä sielu lepää"
" Ihmisen sisin olemus on pitkään haluttu selittää muulla tavoin kuin viittaamalla sieluun. Maailmankaikkeus nähdään sieluttomana ja koneen kaltaisena. Jotkut ajattelevat, että taju tuonpuolleisuudestakin on vain aivokemiaa. Mihin siinä sielulle on käyttöä?
Olemmeko sairastuneet siksi, että emme ymmärrä sielun ja sielussa asuvan hengen merkitystä?
Ilmastonmuutos ja muut isot ympäristöongelmat eivät ole ympäristön ongelma. Ne ovat ihmisen ongelma.
Ilmastonmuutos on oire perustavanlaatuisesta moraalisesta ja hengellisestä häiriötilasta. Kun ihmisen henki ja sielu voivat huonosti, se säteilee myös hänen ympäristöönsä.
Ihmisen sisimmässä on pohjaton kaipaus, mutta kun hänen sielunsa on häiriintynyt, hän ei kykene näkemään, mikä voisi tyynnyttää janon. Hän arvelee, että ostamalla ja kuluttamalla löytyvät tyydytys ja onni.
Mutta pohjattoman kaipauksen voi täyttää vain pohjaton elämänvoimanlähde, Jumala.
Tarvitsemme siis sielunhoitoa sekä yksittäiset ihmiset että koko yhteiskuntamme. On aika arvostaa sielua. Sielussa asuu yhteys elämänvoiman lähteeseen. Sieluun juurtuu toivo paremmasta tulevaisuudesta.
Mikä tervehdyttää sielua?
Sielua hoitaa yhteys luontoon ja vuodenaikojen kiertoon. Sielu elää kauneudesta. Ihmisessä kauneinta on hänen armahtavaisuutensa. Ihmisten välisen kohtaamisen hetkessä on kauneutta ja pyhyyttä, joka tekee hyvää sielulle.
Sieluaan voi lepuuttaa myös jumalanpalveluksessa, vaikkei siellä kaikkea ymmärtäisikään.
Sielua hoitaa hitauden kulttuuri. Se on vastarintaa tehokkuuskulttuurille.
Koetan keksiä yhden asian, jonka voin jättää tekemättä tänään. Ja toisen, jonka voin tehdä hitaasti ja rauhassa.
(Pauliina Kainulainen)
