Anna-Maija Raittila: "Hiljaisuuden kirja"
"Hän kasvoi Herran edessä kuin vähäinen verso, kuin vesa kuivasta maasta... Hyljeksitty hän oli, ihmisten torjuma, kipujen mies, sairauden tuttava, josta kaikki käänsivät katseensa pois.... Ja kuitenkin: hän kantoi meidän kipumme." (Jes 53)
"Hän tuli keskelle erämaatamme, kasvamaan yhdessä meidän kanssamme kituliaasti kuin juuri kuivasta maasta.
Me katselimme häntä kuin olentoa, joka ei osaa elää normaalia elämää.
Me katselimme häntä kuin olentoa, joka ei osaa elää normaalia elämää.
Katselimme häntä kuin epäonnistunutta kansalaista, joka ei parane, johon ei kannata satsata, joka olisi parasta eristää toisten yhteydestä, että toiset menestyisivät ja Jumala voisi näitä toisia siunata.
Jeesus, kärsivä Herran palvelija, ei yrittänyt toteuttaa itseään eikä antaa näyttöjä.
Me katsoimme häneen kuin omaan epäonnistumiseemme.
Me katsoimme häneen kuin omaan epäonnistumiseemme.
Hän kantoi meidän itsekeskeisyytemme, sen, että katsomme itseemme emmekä Jumalaan.
(Anna-Maija Raittila)
