Tasapainoilua

Anna-Maija Raittila: "Hiljaisuuden kirja"

"Mitä mahtavat olla Jumalan silmissä ne "omat työt", joiden tekemiseen ei tahdo olla aikaa ainakaan keski-ikään ehtineellä, perheen tai työyhteisön moninaiseen vastuuseen sidotulla ihmisellä?
Teenkö väärin itseäni kohtaan, kun päästän aikani ja voimani kulumaan lukemattomissa juoksevissa, yhteisissä tehtävissä?

Ja toisinpäin: teenkö väärin yhteisiä ponnisteluja kohtaan, jos livahdan sen piiristä kuin lomalle, jollekin ikioman ilmaisutapani tai leponi saarekkeelle?

Omien ja yhteisten tehtävien jännite tuo usein mieleeni Martan ja Marian. 

Aistin usein omissa hartioissani Martan pidätetyn nääntymyksen, omassa keuhkoputkessani köhii hänen ilmoille pääsemätön kysymyksensä: "Herra, etkö lainkaan välitä siitä että...?"

Ja jo tämä aistimus, Martan ristiriidan tiedostaminen saa minut huomaamaan: minussahan ovat ne molemmat, minussa elää sekä Martta että Maria.

Mitä Jeesus tarkoitti sanoessaan, että "vain yksi on tarpeen"? 

Mikä on tarpeellista? Onko se sitä mikä jää jäljelle sisimpääni aamujen hiljaisuuden kuuntelusta, kun kiireisten tehtävien lista lyhynee ja usein hajoaa käsistäni kokonaan?

Herra Jeesus, sinä elinvoimani ainoa lähde.

Ota pois jännitys Martan ja Marian välillä minussa.

Pidä minut koossa syvän rakkautesi läsnäololla.

Aseta tyyneen tasapainoon

aktiivinen ja passiivinen puoleni.

Kiinnitä sinuun, sinun kaunetesi

katselemiseen Maria minussa.

Aseta Martan alttius minussa yhä uudestaan

oman hyvän tahtosi suuntaan."

(Anna-Maija Raittila)