"Kiitos että saan nähdä vanhuksia,
katsella heidän kasvojaan,
heidän haurasta valoisuuttaan,
joka on kuin vanhojen puiden valoa
asfalttikaupungissa.
Kiitos että saan katsella lapsia,
jotka kumartuvat kesken matkansa
nostamaan kivensirun maasta,
jotka pysähtyvät
jokaisen kukan kohdalle.
Kiitos ihmisistä,
joissa asuu niin suuri avaruus,
että he joka tilanteessa
ehtivät tarkkailla taivaan liikkeitä
ja toisten ihmisten kasvonpiirteitä.
Kiitos Herrani,
ettei sinun lähelläsi tule
hätäinen mieli:
minun pitäisi ehtiä ja onnistua...
Vaan onnellinen olo:
on tilaa ja aikaa
tapahtua enemmän
kuin uskallan pyytää."
(Anna-Maija Raittila)
