Armoa aamuun ja iltaan

Piispa Eero Huovinen: 

"Avoin taivas"

(WSOY 2008)

"Armo on samanlaista kuin rakkaus. Kummassakin on jotain laskelmoimatonta, ehdotonta ja kokonaisvaltaista. Rakastunut ihminen ajattelee rakkautensa kohdetta joka hetki, aamusta iltaan ja illasta aamuun. Olisiko Jumalankin rakkaus meitä ihmisiä kohtaan samanlaista? Taukoamatta, siis kaiken aikaa Jumala ajattelee ja toivoo meistä ihmisistä pelkkää hyvää. Osaammeko me aavistaa, että olemme joka hetki Jumalan armon ja rakkauden keskipisteessä, aamulla, päivällä, illalla ja yöllä.

Aamuarmo on Jumalan johdatuksen ja varjeluksen armoa. Joka aamu Jumala lupaa armonsa uuteen päivään. Aamulla katsotaan eteenpäin, toivotaan parempaa ja luotetaan tulevaisuuteen. Jumalan aamuarmoon luottava ihminen voi ajatella: parhaat päivät ovat edessäpäin.

Illalla ihminen katselee taaksepäin. Ilta on tilinteon hetki, arvioinnin paikka. Mitä olen saanut tänään aikaan, missä taas olen epäonnistunut? Tilinteon hetkellä ihminen katsoo peiliin. Peilistä näemme itsemme selllaisina kuin olemme, emme sellaisina kuin toivoisimme. Rehellisyyden vaatimus on aina ankarampi kuin mitä me itse toivoisimme."

(Eero Huovinen)

"Tilinteon ja itsearvioinnin vaativin peruskysymys kuuluu: olenko minä rakastanut yli kaiken Jumalaa ja lähimmäistäni niin kuin itseäni? Tämän ankaran kysymyksen edessä minun on pakko myöntää: en selviä tämän päivän tilinteosta ilman anteeksiantamuksen armoa.

Itsensä kanssa koville joutuneelle ihmiselle ilta-armo on ainoa mahdollisuus kestää kuluneen päivän tilinpäätös. Ilta-armo on anteeksiantamuksen armoa. Illalla pyydämme, että Jumala antaisi kaiken väärän anteeksi.

Ilta-armo on sitä, että Jumala ei hylkää minua, vaikka olen päivän mittaan syyllistynyt laiminlyönteihin ja omahyväisyyteen enkä ole luottanut Jumalaan niin kuin olisi pitänyt enkä edes niin kuin olisin tahtonut. Ilta-armo on sitä, että Jumala kulkee minun kanssani, askel askeleelta, tunti tunnilta.

Ihminen, joka on kokenut, mitä ilta-armo ja anteeksiantamuksen armo merkitsevät, ei voi olla ilman Jumalaa ja hänen rakkauttaan. Silloin mielen ja sielun valtaa kuin sisäinen pakko toivoa, että aina saisi olla ja kulkea yhdessä Jumalan kanssa."

(Eero Huovinen)

Kuvavideolla lumen valoa ja Lasse Heikkilän laulu "Niin kuin on hanki valkoinen".
Valokuvani ovat huurrekauniin tammikuun satoa.