Hiljentyminen

Marjaana Kanervan ja Pertti Revon kirjasta
"Arjen hiljainen hetki"

"Hiljentyminen on tilan antamista itsessä olevalle hengelliselle kaipuulle. Kaipaus, hengellisyys, spiritualiteetti - mitä nimeä siitä käytetäänkään- on olemassa silloinkin, kun sitä ei ole aktiivisesti harjoitettu tai kun se tuntuu olevan kätkössä.

Ihmisen olemukseen kuuluu, että hänet on luotu rakastamaan Jumalaa (Augustinus). Vaikka ihminen pyrkisikin torjumaan tämän, syvällä hänen alitajunnassaan elää yhä Jumalan kaipuu. Peruskaipauksen torjuminen merkitsee sisäistä pirstoutumista, koska ihminen kieltää näin varsinaisen perusolemuksensa.

Rukous tekee tietoiseksi Jumalan läsnäolosta. "Syvällä jokaisessa ihmisessä pulppuaa lähde, joka on Kristus." "Salli minun tuntea itseni, salli minun tuntea sinut", kirjoitti Augustinus. "Jos olet kaukana itsestäsi, miten voisit olla lähellä Jumalaa."

Hiljentymisen peilinä toimii se ympäristö, jossa eletään päivittäin. Hiljentyminen ei tapahdu tyhjiössä, umpiossa. Se tapahtuu keskellä elämää, sen risaisuudessa ja vaikeuksissa, rasituksissa ja pettymyksissä sekä ilossa ja kiitollisuudessa.

Kiireisen elämänrytmin uuvuttamalle hiljentyminen tarjoaa lepohetken. Saa viipyä ja levätä Jumalassa. Oleminen on sallittua. Usko on lepäämistä Jumalassa ja Jumalan varassa.

Jokainen tuntee itsessään jännityksiä, jotka eivät tahdo hellittää, sulkeutuneisuutta, joka ei tahdo avautua. Arjessa on monta elämän tuomaa ilon ja kivun pistettä.

Arjen keskellä hiljentyen voi elää tietoisesti Jumalan läsnäolossa, huolenpidossa ja rakkaudessa. Hiljentymistä aloitettaessa on hyvä muistaa Augustinuksen sanat:"Ole kärsivällinen itseäsi kohtaan ja rukoile."

(Marjaana Kanerva ja Pertti Repo)