Owe Wikström: Häikäisevä pimeys
(Kirjaneliö 1995)
"Kristillisen kirkon historia kertoo naisista ja miehistä, jotka ovat olleet hyvin tuotteliaita ja ehtineen saada aikaan ihmeen paljon.
Ajatellaanpa Lutherin koottuja teoksia tai Äiti Teresan uskomatonta matkustamista ja asioiden järjestämistä! Heidän päivä-, viikko- ja vuosirytmiinsä on kuitenkin sisältynyt harjoituksen avulla raivattua vapaata tilaa.
Kirkko on aina yrittänyt auttaa ihmisiä löytämään mielekkäitä aikataskuja ja henkisiä kosketuspintoja, joiden kautta elämä voidaan kokea voimakkaana ja täydesti.
Toimettomuuden filosofia on kuitenkin vain harvoin saanut tilaa kristillisessä elämäntavassa. Erityisen vähäistä sen vaikutus on ollut luterilaisuudessa, eikä pietismissä ole siitä jälkeäkään. Niissä toimeliaisuus ja hengellinen elämä ovat yksi ja sama asia.
Pohjoismaalaiset katselevat ihmeissään, miten muista kulttuureista kotoisin olevat ihmiset istuvat kauniina kesäpäivänä tuntikausia juttelemassa tammen alla. He eivät noudata valmiiksi suunniteltua ohjelmaa, vaan pelaavat korkeintaan bocciaa." (OW)
"Yksinkertaisuuden tarve on läheisesti kietoutunut yhteen yksinäisyyden tarpeen kanssa. Juuri kyky olla yksin on toisiin ihmisiin liittymisen tärkeä edellytys.
Hengelliset ohjaajat käyttävät usein ilmaisua
"O, beata solitudo - Oi, autuas yksinäisyys".
Jumalaa ei kohdattu myrskyssä eikä tuulessa, vaan hiljaisessa huminassa (1 Kun 19:11-12)
Mitä enemmän ihminen viipyy yksinäisyydessä, sitä enemmän hän tulee tietoiseksi sisäisestä kammiostaan, hiljaisuuden vyöhykkeistä, joissa ihminen on lähellä Häntä, joka puhuu tyhjyydestä käsin.
Riippumatta siitä, mitä ihminen tekee tai missä hän kulloinkin on, hänellä voi olla kosketuskohta sisäiseen rauhan avaruuteen. Siellä pulppuaa lähde, sinne on kätketty valo ja sieltä käsin koputetaan hiljaa ovelle.
Hiljaisuus ei ole siis ensisijaisesti äänen poissaoloa vaan Pyhän läsnäoloa. Jos ihminen viipyy näin Jumalan edessä, seuraa hiljaisuus häntä tuoksun tavoin myös ihmisten keskuuteen.
Pyhitetyt ihmiset ovat kaikkina aikoina vetäneet muita puoleensa. Tämä ei johdu siitä, että he puhuvat Jumalasta, vaan että he viipyvät usein hänen läheisyydessään."
(Owe Wikström)
"Jeesus sanoi heille:
"Lähteekää mukaani johonkin yksinäiseen paikkaan,
niin saatte vähän levähtää."
(Mark 6:31)
