Joulun ihme

Piispa Seppo Häkkisen

joulutervehdys löytyy

> täältä <

"Uskontunnustuksen lause "sikisi Pyhästä Hengestä, syntyi neitsyt Mariasta" tuo ilmi Jeesuksen jumaluuden ja ihmisyyden.

Pyhä Henki osoittaa Jeesuksen jumaluuden ja Maria Jeesuksen ihmisyyden.

Tämä on kirkon usko ja tähän uskontunnustuksessa tunnustaudumme.

Ihmeen mahduttaminen nykyiseen maailmankuvaamme voi tuntua vaikealta tai mahdottomalta.

Kuitenkin menneiden vuosisatojen kristittyjen kanssa voi lausua uskontunnustuksessa myös neitseestäsyntymisen kohdan.

Se ei ole älyllistä epärehellisyyttä.

Se on muistutus siitä, että uskon totuudet ovat usein paradokseja ja ymmärryksen ylittäviä.

Joulun ihme ei avaudu inhimilliselle järjelle.

Jumalan ihmeistä ei pidä sanoa liian paljon.

Siksi katekismuskin kuvaa hyvin niukasti: "Järjelle ymmärrettävällä tavalla on mahdoton selittää, miten Jumala tuli ihmiseksi. Jumalan kätkeytyminen vähäiseen ja arkiseen on käsittämätön ihme, jonka vain usko voi nähdä ja ymmärtää."

Vain se, joka on täysin ihminen, voi jakaa elämämme ilon ja kivun - ja vain se, joka on täysin Jumala, voi tuoda meille pelastuksen."

(Seppo Häkkinen)

Seimelle tuoksuva ilo

"Jeesus, Marian poika,

sinä annat ilon,

joka tuoksuu seimelle.

Lapsensilmissäsi palaa yön tähti.

Jeesus, Daavidin poika,

sinä armahdat kaikkia vaivaisia:

tartut käteen, kosketat silmiin, puhdistat.

Ilo tuoksuu seimelle.

Jeesus, Jumalan Poika,

ristiinnaulittu, ylösnoussut,

sinä kutsut kantamaan voiton ristiä

valtakuntasi vaivassa ja kunniassa

voimana lapsenmielinen, 

seimelle tuoksuva ilo.

Sinä, taivaan ja maan korotettu Herra, vakuutat:

Kantajan raskain osa

on lähellä pyhäaamua."

(Niilo Rauhala

kirjassa 

Kuljen lähteitä lähellä)

Tule jouluni

Hilja Aaltonen:

Tule, jouluni

"Tule, jouluni niinkuin ennen

tulit lapsuusleikkini majoihin.

Olet muuttunut vuotten mennen.

Vai minäkö muuttunut, vavahdin.

Toit silloin lahjana mulle

pyhän joulurauhan ja siunauksen.

Vai eikö voi avata sulle

sydänovea arkinen ihminen?

Oli lapsuusjouluni yllä

syvä jumalanpelko ja hiljaisuus.

Nyt joulumarkkinat kyllä

ja joulukadut ja sieluttomuus.

Tule, jouluni niinkuin ennen.

Tuo tullessas tuike taivainen.

Olen muuttunut vuotten mennen.

Sydän kuitenkin kaipaava ihmisen."

(Hilja Aaltonen)

Armollista Joulua

Arkkipiispa Kari Mäkisen

joulutervehdys

löytyy > täältä <

"Ajattelen niitä, jotka kulkevat jouluunsa liian työn, suoritusten ja kohtuuttomien odotusten painon alla.

Voi olla, että sisällä on arka odotus, että joulu ei olisi yksi suoritus muiden joukossa.

Voisi olla vain hetken, voisi olla epävarma, hiljainen ja tyhjä, sen verran repaleinen kuin on.

Ajattelen niitä, joitten matka jouluun kulkee köyhyyden ja puutteen läpi.

Sisällä harmaa masennus, itsetunnon mureneminen ja voimaton alakulo.

Jospa olisi sellainen joulu, jossa riittäisi se, mitä on.

Ajattelen niitä, joilla jotain on särkynyt tärkeimpien ihmisten kanssa.

 Sisällä on toive, jospa jouluna olisi vähän paremmin, hetki vain ehjää ja tavallista.

Tuhansilla tavoilla ihmiselle kertyy väsymyksen kuormaa, yhä enemmän myös nimeämätöntä ja tunnistamatonta.

Elämässä mukana pysyminen vain vie voimia.

Lepoa ihminen tarvitsee, koska ilman lepoa ei jaksa.

Sitäkin varten joulu on.

Matkalla kertyneen painon laskemista varten.

Armahdetuksi tulemista kaikesta siitä, minkä alta armahdusta tarvitsee.

Toivon ja rukoilen, että Vapahtajan syntymäjuhla voi antaa kullekin sellaisen levon kuin hän elämässään juuri nyt tarvitsee.

Että juhla on pakottamatta ja pinnistelemättä ilon juhla."

(Arkkipiispa Kari Mäkinen)

Lupa hellittää

Owe Wikström:

Pyhyyden kaipuu

(Kirjapaja 2003)

"Tänään monet meistä hermostuvat ja stressaantuvat siksi, että aika ei taaskaan tahdo riittää.

Omatuntomme kolkuttaa liian monista asioista, meitä revitään joka suuntaan ja me kadotamme vähitellen kyvyn olla läsnä tavallisessa arkipäivässä.

Hiljaisuudesta ja sisäisestä elämästä on tullut harvinaista herkkua.

Ihmisen on opeteltava olemaan läsnä siinä tilanteessa, jossa hän elää.

Carpe diem, tartu hetkeen, keskity koko olemuksellasi siihen mitä teet.

Vaaditaan aktiivista ja tietoista opettelua, jotta osaisimme elää tulevan (sen, mitä pelkäämme) ja menneen (sen, mitä kaipaamme) välillä.

Hengelliset isät ja äidit muistuttavat, että ihmisen on tehtävä aktiivinen ratkaisu elämänsä muuttamiseksi.

Kristillisin termein sanottuna tarvitaan kääntymys.

Meidän on valittava pois monia toimintoja, jotka ovat sekä hyviä että tärkeitä, sillä sisäistä levottomuuttamme on hiljennettävä.

Meidän on raivattava vapaata tilaa ajattelulle ja miettimiselle.

Tuossa tilassa meidän on annettava itsellemme lupa hellittää, lakata hallitsemasta kaikkea ja antaa vain minuuttien kulkea ohi - ilman huonoa omaatuntoa.

Kun on maannut muutaman päivän tai viikon sairaalassa, monet ovat valmiit toteamaan: "Olen nähnyt paljon vaivaa tarpeettomien asioiden takia."

Ennen kuin elämä muistuttaa meitä omasta hauraudestaan liian kovakouraisesti, meidän on silloin tällöin syytä pysähtyä ja tehdä sisimmässämme eräänlainen suunnantarkistus.

Eilinen on mennyt, huomisesta en tiedä, mutta tänään auttaa Herra."

(Owe Wikström)

Kiitetty olkoon hän!

Ohitse kiitävä hetki

"Ei annettu helppoa tietä

ei kirkasta maisemaa.

Annettiin rosoinen polku,

mykkä ja routainen maa.

Annettiin lyhyet kesät,

pitkä ja pimeä syys.

Annettiin kelmeä valo,

iltojen yksinäisyys.

Tahtoisin kanssasi jakaa

sen mikä meillä on :

viimojen viiltävän vilun,

laskevan auringon.

Tarttuisin käteesi hiljaa,

lämpösi tuntisin

ohitse kiitävän hetken,

lämpimän sekunnin."

(Anna-Mari Kaskinen)

 

Adventti kutsuu valmistautumaan

Riitta Aaltonen & Riitta Gerlin:

Paastokirja

(Karas-Sana 1996)

"Adventtiaika, pieni paasto, on joulua edeltävä valmistautumisvaihe, johon kuuluu neljä adventtisunnuntaita.

Paasto luo tilaa aina jollekin uudelle.

Luopumisen avulla sanomme EI  joillekin asioille ja KYLLÄ joillekin toisille.

Yksi asia, jolle haastamme sanomaan KYLLÄ,
on Raamatun sana ja rukous.

Niiden välityksellä elämäämme tulee siunaus ja voima.

Paasto voi rytmittää kiireistä elämäämme ja antaa meille mahdollisuuden pysähtymiseen ja elämämme suunnan tarkistamiseen.

Päivittäinen lyhytkin hiljentyminen, 

Raamatun lukeminen ja rukous ovat verrattomia apuvälineitä tällä tiellä." (RA & RG)

"Jeesuksen syntymää edelsi odotuksen aika, jona profeetat välittivät Jumalan kansalle lupauksia Vapahtajan tulemisesta.

Joulun odotusaikana voimme omistaa uudelleen nämä lupaukset ja valmistautua kuulemaan joulun sanomaa, joka kertoo lupausten toteutumisesta.

Adventinajan raamatuntekstit puhuvat Kristuksen tulemisesta neljässä merkityksessä:

1. Jumalan tuleminen ihmiseksi Jeesus-lapsessa (Kristuksen ensimmäinen tuleminen)

2. Jeesuksen tuleminen lupausten täyttäjänä kansansa keskelle

3. Jeesuksen tuleminen sanassa ja pyhissä sakramenteissa seurakunnan keskelle ja ihmisten sydämiin

4. Jeesuksen tuleminen kaikkeuden Herrana aikojen lopulla (Kristuksen toinen tuleminen)

HERRA, AVAA KAIKKI SE, MIKÄ MINUSSA ON LUKOSSA, JOTTA OLISIN VALMIS OTTAMAAN VASTAAN SINUT. "

(Riitta Aaltonen & Riitta Gerlin)

Ortodoksien joulupaastosta voit lukea  >täältä<

Pyhä arki

Jaakko Heinimäki & Hilkka Olkinuora:

"Puhetta pyhästä"

(Kirkkohallitus 2010)

"Kristitty ei voi jäädä kirkkoon muhimaan.

Hän ei elä sunnuntaista toiseen, pyhästä pyhään.

Pyhä ja epäpyhä, juhla ja arki, ovat elämän kuteet, vuorottelevat ja vaihtelevat, mutta pyhä on loimi, johon elämä kudotaan.

Arjessa vasta ihminen kasvaa omaksi itsekseen, 

Jumala sen kasvun sitten siunaa.

Arki on kuivuuden koulu, joka harjaannuttaa kärsivällisyyteen.

Arki myös paljastaa suurten sanojen ja epäaitojen ihanteiden naamiot.

Siksi juuri arki on uskon paikka. Pyhänkin on kestettävä arjen testi.

Jos arki tuntuu köyhältä, älä syytä siitä arkea.

Syytä itseäsi, ettet jaksa tai taida saada esiin arjen rikkauksia.

Arjen pyhittää elämällä sen niin hyvin kuin taitaa.

Rukous voi olla arjenkin keskus, pieni sapatti keskellä liian paljon tai liian vähän työn viikkoa."

(Jaakko Heinimäki & Hilkka Olkinuora)

Yllätä edes

Irja Askola:
"Tie vie, pyhä kantaa"
(Kirjapaja 2010)

"Jos pimeys käy ylivoimaiseksi
valaise edes hiukan,
jos tavallisuus puuduttaa
yllätä edes hiukan,

jos rutiinit sammuttavat innostuksen
ilahduta edes hiukan.

Jumala, Luojani
anna, että omassa harmaassa arjessani
muistaisin
että  jossakin tässä kaikessa
Sinä olet
ja hymyilet."

(Irja Askola)

Jumala toteuttaa rakkauttaan pahan keskellä

Eero Huovinen:

"Käännä kasvosi, Herra"

(WSOY 2005)

"Mistä paha on saanut alkunsa ja miksi se aina uudelleen nostaa päätään?

Miksi maailma ei ole hyvä, onnellinen ja turvallinen paikka?

Miksi kaikkein kauneimpaankin niin usein sekoittuu jotain kauheaa?

Vanhan kertomuksen mukaan langennut enkeli oli kateellinen Jumalalle ja vietteli käärmeen hahmossa ihmisen puolelleen. Raamattu ei kerro, mistä käärme eli paha tuli.

Pahan houkuttelemana ihminen alkoi epäillä Jumalan puhetta ja lankesi kiusaukseen tietää kaikki eli tulla jumalaksi Jumalan paikalle. (1Moos 3)

Pahan juurien etsiminen voi olla haastava älyllinen keskustelunaihe.

Paljon vaikeammaksi kysymys muuttuu silloin, kun paha keskellä elämää näyttää julmat kasvonsa ja kohtaa meidät ja meidän läheisemme.

Silloin me toivomme vain sitä, että edes jollakin tavalla pääsisimme irti pahan vallasta.

Isä meidän-rukouksen pyyntö on monen ei-kristitynkin hartain toive: "... vaan päästä meidät pahasta"

(Eero Huovinen)

"Ihminen, joka toivoo pääsevänsä eroon selittämättömällä tavalla ahdistavasta pahasta, etsii elämäänsä apua, turvaa ja toivoa.

Hyökyaallon edessä yritetään juosta korkeammalle maalle, ankaran sairauden edessä haetaan hoitokeinoja, kalvavan masennuksen keskellä kaivataan yhteyttä ja tukea.

Pahan eteen joutuminen ajaa ihmisen kysymään myös sitä, mihin hän viime kädessä panee turvansa.

Jokainen toivoo itselleen vahvaa kiintopistettä, jonka varaan voi ripustautua.

Pahan sijasta ihminen toivoo, että olisi sellainen Hyvä, joka ei petä, vaan kestää."

(Eero Huovinen)

"Hyvinvointi ja nautintojen keskellä eläminen voi synnyttää ihmisessä hetkellisen harhan, että hän riittää itselleen ja on itse itsensä Jumala.

Jumalasta luopuminen on hyvien aikojen kiusaus.

Jumala ei ole vain hyvien päivien Jumala eikä hän ole vain hurskaiden ja elämäntavoissaan onnistuneiden Jumala.

Ihmisillä on kiusaus piirtää hyvän ja pahan raja yksilöiden ja ryhmien välille. 

Hyvän puolelle sijoittuvat hurskaat uskovaiset, joilla on kunnollinen moraali ja oikea tieto Jumalasta. Heille kuuluu  Jumalan siunaus. 

Pahan puolelle kuuluvat syntiset, siveettömät ja epäuskoiset. Heitä rangaistaan.

Tällaisessa mallissa Jumala on hyvien puolella ja kutsuu pahoja vaihtamaan puolta.

Elämän todellisuus - ja myös Jumalan todellisuus - puhuu kuitenkin siitä, että paha ja hyvä ovat aina yhtä aikaa läsnä, limittäin kuin sormet kauneimmassakin rukousasennossa.

Sellainen uskovaisuus ei ole kovin uskottavaa, joka sijoittaa kaiken pahan oman sisäpiirinsä ulkopuolelle ja kuvittelee oman pesänsä ja minänsä puhtaaksi.

Usko ja epäusko ovat kyllä tosiasioita.

Niiden välillä on ero, mutta niiden välinen raja ei kulje ihmisten välillä, vaan ne kumpikin asuvat sydämissä.

Paha ja hyvä kamppailevat jokaisessa ihmisessä ja jokaisesta ihmisestä.

Hurskaimmankin ihmisen sisällä taistelevat totuus ja vääryys, Kristus ja Saatana.

Vain Jumala näkee, mitä sydämissä tapahtuu."

(Eero Huovinen)

"Perimmältään Jumala on kyllä rakkauden Jumala, mutta hän totetuttaa rakkauttaan keskellä pahaa ja syntiä.

Jeesus etsiytyi syntisten seuraan ja söi heidän kanssaan.

Juuri siihen, että Jumala on keskellä pahaa, perustuu ihmisen oikeus etsiä turvaa oikeasta ja lähellä olevasta Jumalasta.

Jumala ei ole sisäsiistiä käytöstä edellyttävä moraalinvartija eikä pikkusievää hurskaudenharjoitusta suosiva uskontoviranomainen.

Vaikka paha ja Jumala ovatkin toistensa vihollisia, ne ovat kuitenkin kaikkein vakavampia ja vaikeimpia todellisuuksia.

Jumala on yhtä aikaa vapisuttava ja kiehtova salaisuus.

Ei ole paljon iloa siitä, jos Jumala rakastaa, ellei Jumala ole suuri.

Ei ole paljon lohtua, jos Jumala on vain niiden puolella, jotka jo ennestään ovat osanneet valita oikein ja välttää pahan.

Ratkaisevaa on, onko meillä Jumala, josta on oikeaa lohtua kovan paikan tullen."

(Eero Huovinen)

"Kun minä katselen taivasta, sinun kättesi työtä,
kuuta ja tähtiä, jotka olet asettanut paikoilleen
- mikä on ihminen! Kuitenkin sinä häntä muistat.
Mikä on ihmislapsi! Kuitenkin pidät hänestä huolen."
(Psa 8: 4-5)

Harmaana päivänä

Irja Askola:

"Tie vie, pyhä kantaa"

(Kirjapaja 2010)

"Mitä tapahtuisi,

jos tunnistaisin tuiki tavallisessa arjessa

turvallisuuden

ja siunauksen tuoksun

                kiittäisin siitä

jos tunnistaisin rutiineissa rikkauden

ja siunauksen tuoksun

               kiittäisin siitä

jos tunnistaisin harmaassa päivässä

siihen kääriytyneen kauneuden

ja siunauksen tuoksun

                kiittäisin siitä "

(Irja Askola)

Jumalan vakavasti ottamisen hetki

Nunna Kristoduli:

Sydämen kaipuu

- hengellinen kasvu ja kilvoitus

(Lintulan Pyhän Kolminaisuuden

luostari / Minerva 2010)

"Yhteys Jumalan ja ihmisen välillä alkaa siitä hetkestä, kun kaipuu viriää.

Ihmisen osalta se ilmenee Jumalan ikävöimisenä ja pyrkimyksenä Jumalan yhteyteen ja Jumalan tahtolta hyvänä tahtona, apuna ja suojeluksena. Kuinka tämä kaipuu itse kunkin kohdalla syntyy, on salaisuus ja pohjimmiltaan Jumalan työtä. Hänen johdatuksensa saa sen aikaan.

Kaipaus johtaa mielenmuutokseen, metanoiaan, joka voidaan suomentaa myös kääntymykseksi ja katumukseksi. Siinä on uskonelämän alku.

Jumala kutsuu kaikkia, ja jokaisen on otettava hänen kutsuunsa kantaa. Nekin, jotka on kasvatettu uskovassa ympäristössä, joutuvat jossakin elämänsä vaiheessa tekemään oman henkilökohtaisen ratkaisunsa.

Protestanttisissa piireissä puhutaan "uskoon tulemisesta".

(Nunna Kristoduli)

"On kuitenkin erheellistä kuvitella, että samalla kun käännymme ja otamme Kristuksen vastaan, tulemme jo valmiiksi eikä meillä uskonelämässämme enää ole muuta tehtävää kuin saada toisetkin uskomaan. Päinvastoin, tämä Jumalan vakavasti ottamisen hetki on vasta tien alku ja sellaisen tien, jolla ei ole loppua tässä maailmassa.

Hengellinen elämä, samoin kuin muukin oikea elämä on jatkuvaa vanhasta luopumista, virheiden tunnustamista ja katumista, ja toisaalta uusien asioiden oivaltamista, näköalojen laajentumista, kasvamista ja eteenpäin menoa. Elämä itse opettaa, jos ihminen vain on avoin oppimaan. Viimeiseen hengenvetoon saakka kristitty pysyy oppilaana Jumalan koulussa.

Ja juuri tässä on hengellisen elämän mielenkiintoisuus."

(Nunna Kristoduli)

"Kristuksen vastaanottaminen eli "uskoon tulo" on ortodoksiselta kannalta jotain hyvin selkeää. Kirkko on Kristuksen ruumis ja hän itse on kirkkonsa pää. Kirkosta löytyvät ohjeet, miten Kristuksen yhteydessä eletään, ja kirkossa virtailee pyhissä toimituksissa vahvistava armo. Ei tarvitse hapuille etsiä, mitä elämä Kristuksessa tarkoittaa. Kirkossa sitä on eletty todeksi jo 2000 vuotta ja sieltä löytyy koko kristillisen elämän täyteys konkreettisessa muodossa."

(Nunna Kristoduli)

"Tutki minut, Jumala,

katso sydämeeni.

Koettele minua,

katso ajatuksiini.

Katso, olenko vieraalla, 

väärällä tiellä

ja ohjaa minut ikiaikojen tielle."

(Psa 139:23)

Kirkon ruumis ja sydän

Heikki Kotila / Maarit Hytösen

toimittamassa kirjassa:

Minä Uskon? - Jumala-usko 2010-luvulla

(Kirkon tutkimuskeskuksen julkaisu 110)

"Luterilaisen tunnustuksen mukaan kirkkoon kuuluu jäseniä sekä laajassa että suppeassa mielessä.

Kirkkoisä Augustinut puhuu kirkosta, jossa on kahdenlaisia jäseniä. Toiset kuuluvat siihen sydämeltään, toiset ruumiillisesti.

Kirkon jäsenten pyhyys ei ole ihmisten arvioitavissa vaan päinvastoin kätkettyä.

Kirkko ja seurakunta perustuvat Jumalan työhön ihmisten keskellä, Jumalan sanan ja Kristuksen asettamien sakramenttien vaikutukseen.

Toisaalta seurakunta on näin Jumalan toiminnan kohde, toisaalta seurakunta elää ja kasvaa jäsenissään."

(Heikki Kotila)

"Viime vuosina on puhuttu paljon hengellisyydestä ja spirituaalisuudesta.

Tämä keskustelu heijastaa yleistä epätietoisuutta siitä, mitä kristillinen usko oikein merkitsee.

Tradition tuntemus on heikentynyt ja perinteiset uskonnolliset symbolit ovat menettäneet voimansa kristillisen todellisuuskäsityksen ilmaisijoina.

Owe Wikström toteaa kirjassaan "Häikäisevä pimeys", että jopa kirkoista on katoamassa tieto erityisestä kristillisestä tiestä ja sen kulkemisesta.

Wikström katsoo, että kirkko surkastuu pelkäksi uskonnolliseksi organisaatioksi, joka pitää hallussaan mielenkiintoista uskonnollista ja kulttuurista perintöä, ellei se kykene tavoittamaan kristillisen uskon ytimessä olevaa hengellisyyttä.

Wilfrid Stinissen liittyy tähän Wiktrömin huoleen ja jatkaa, että tämä on suuri vaara, joka uhkaa kirkkoa: "Sekä kirkon oma elämä että sen säteilyvoima maailmassa ovat sen varassa, onko sen jäsenillä henkilökohtaista hengellistä elämää."

Vahvinkin kansankirkkoajattelu joutuu myöntämään, että jonkun on oltava selvillä siitä, mistä kirkossa oikein on kysymys.

Toimitusten varaan strategiansa rakentava ja palveluita tuottava kirkko voi olla olemassa ainoastaan, mikäli sillä on ydin, joka on kosketuksessa uskon hengelliseen sisältöön.

Siksi myös avaran kansankirkon on varjeltava hengellistä ydintään, joka lopulta tekee avaruudenkin mahdolliseksi."

(Heikki Kotila)

"Kirkko on elävä ruumis eikä yhteensidottu kuivien oksien risukimppu. 

Sitä ei pidä koossa mikään ulkopuolinen panta tai rautavanne, vaan sisäinen usko Kristukseen." 

Piispa Matti Revon vastaus, kun Kotimaa- nettilehdessä 7.1.09 kysyttiin: "Mikä pitää kirkon koossa tulevaisuudessa?

Rukouksen aakkosia

Christopher Herbert:

Pieni rukouskalenteri

(Karas-Sana 1998)

"Rukous on keskustelua Jumalan kanssa. Se on vuoropuhelua, josta tiedämme jo etukäteen, että meitä kuullaan ja meidät hyväksytään.

Vähitellen tulet huomaamaan, että vaikka rukous on yksinkertainen asia, se on samalla hyvin syvällinen.

Aikaa myöten - jos pysyt rukouksen tiellä - opit uusia rukouksen muotoja. Samoin kuin ihmisen voi tuntea monella tavalla, myös Jumalan tuntemiseen on useita teitä ja Jumala-suhteessamme erilaisia vaiheita.

Suhteesi Jumalaan muuttuu vuosien kuluessa, joten ei pidä odottaa, että rukouselämäkään säilyisi aina samanlaisena." (CH)

"Tulee hetkiä, jolloin mietit, kuuleko sinua kukaan; se on hyvin tavallinen kokemus.

Silloin ei pidä luovuttaa, sen sijaan kannattaa kysellä, haluaako Jumala kenties sinun kasvavan tai löytävän uusia tapoja elää rukoussuhteessa.

Jos niin on,  hyväksy hiljaisuus tienristeyksenä, ei umpikujan merkkinä, jonka viesti on: käänny toiseen suuntaan.

Tulee myös vaiheita, jolloin rukos muistuttaa enemmän painia: vastustajana pimeys, pelot ja Jumalan kätketty puoli. 

Silloin on hyvä rohkaista itseään sillä, että toiset ovat kokeneet saman, ja jatkaa sitkeästi eteenpäin." (CH)

"Rukoukseen kuuluu myös kuuntelu.

Koska rukous ja elämä ovat erottamaton kokonaisuus, voit aloittaa Jumalan kuuntelemisen opettelemalla kuuntelemaan toisia ihmisiä.

Näin tehdessäsi huomaat, että rukoushetkesikin muuttuvat; puhut vähemmän ja kuuntelet enemmän.

Tuo kuuntelu muistuttaa hieman sitä mitä koet, kun vietät aikaa rakastamasi ihmisen kanssa, aina ei tarvitse sanoa mitään.

Jumalan kuuntelu on tällaista; vaitioloa, hiljaisuutta, huomion kohdistamista Jumalan ehtoja asettamattomaan rakkauteen."

(Christopher Hebert)

Meidän maailmamme

Eero Huovinen:

"Sydämen puhetta"

(WSOY 1997)

"En kuitenkaan pyydä, että ottaisit heidät pois maailmasta, vaan että varjelisit heidät pahalta." 

(Joh 17:15)

"Elämä tässä maailmassa ei ole helppoa. 

Kaikki yhteiselämän muodot ovat vaikeita. Avioliitto miltein mahdoton elämänmuoto, yksinolo ehkä vielä vaikeampi. Lasten kasvatus lähes ylivoimainen tehtävä. Ansiotyö on aamusta iltaan yhtä hikeä ja vaivaa. 

Kukapa meistä ei tämän rasituksen ja vaivan keskellä haluaisi paeta, painaa päänsä tyynyyn ja nukkumalla unohtaa maailman murheet.

Mutta Kristuksen rukous torjuu halumme paeta maailmasta. Kristuksen sana on selvä: teidän tulee pysyä tässä maailmassa, te ette saa eristäytyä, te ette saa vetäytyä.

Tämä maailma ei ole tarkoitettu minun maailmakseni, vaan meidän maailmaksemme. Tämä maailma on rakkauden harjoittamisen paikka, lähimmäisyyden paikka. 

Jumala ei salli meidän irtautua maailmasta, koska hän tietää lähimmäisten tarvitsevan meitä. Jumala osoittaa meille paikkamme, hän käskee meidän pysyä alallamme, hän ohjaa meidät rakkauden vaivaan, rakkauden työhön, rakkauden tekoihin." (EH)

"Kun Kristus haluaa meidän pysyvän maailmassa ja samalla varjeltuvan pahalta, hän tarkoittaa, ettei maailmaa ja pahaa pidä samaistaa. Maailma on Jumalan luoma ja sellaisenaan Jumalan hyvän tahdon ilmaus. 

Paha taas on se voima ja valta, joka vastustaa Jumalaa ja tuhoaa hänen hyviä tekojaan. Pahaa ei voida rajoittaa vain yhteen ainoaan paikkaan. 

Me kyllä mielellämme antaisimme pahalle selvän nimen, jolla se helposti voitaisiin tunnistaa ja myös tuomita. Ihmisen alituisiin heikkouksiin kuuluu sijoittaa paha itsensä ulkopuolelle, yleensä omiin vastustajiin.

Yhteiselämämme turmelevempia erehdyksiä on, että me niin mieluusti mustaamme toisen teot ja valkaisemme omat puuhamme. 

Mutta jos rohkenemme olla rehellisiä ja jos olemme valmiit katsomaan avoimesti itseämme peilistä, meidän on pakko myöntää, että paha asuu yhtä lailla meidän sisällämme kuin meidän ulkopuolellamme.

Kristus ei rukoile, että hänen seuraajillaan olisi lujuutta vastustaa pahaa ja sen houkutuksia. Kristuksen rukous ei pane mitään toivoa ihmisen taitoon torjua pahaa.

Kristus kääntää toivon aivan muualle, Kristuksen rukouksen kohde on hänen Isänsä. Hän pyytää, että Jumala varjelisi ihmisen pahalta." (EH)

"Armo ei ole sitä, että Jumala vahvistaisi meidän hyviä päätöksiämme. Armo ei ole sitä, että Jumala syventäisi meidän uskonnollista hurskauttamme. 

Armo on sitä, että Jumala alkaa rukoilla. Armo on sitä, että Jumala yksin varjelee elämämme pahan vallasta. Tämän armon edessä me käännämme katseemme pois omasta itsestämme kohti Jumalaa. 

Oikeassa uskonnossa ei olekaan kysymys meidän hurskaudestamme, vaan Jumalan  hyvyydestä.

Jumalan hyvyys on kuin aurinko, joka vastustamattomasti jakaa valoa ja lämpöä ympärilleen. 

Jumalan hyvyys valaisee ja poistaa pimeyden, se lämmittää ja antaa elämälle uuden voiman. Jumalan hyvyys sytyttää sydämemme, aukaisee korvamme ja avaa kätemme kohti muita ihmisiä."

(Eero Huovinen)

Siunauksen sanoja

Henry J.M Nouwen:

"Uskon ja viisauden sanoja"

(Karas-sana 2000)

"Siunaaminen merkitsee hyvien asioiden sanomista.

Meidän on kaiken aikaa siunattava toisiamme.

Usein pysymme vaiti silloin kun pitäisi puhua.

Valitsemme elämää luovan tien, kun sanomme 

vanhemmillemme, lapsillemme, puolisollemme 

tai ystävillemme: "Rakastan sinua" tai 

"Ajattelen sinua usein" tai 

"Sinä olet suurin lahja, mitä koskaan olen saanut".

Aina ei ole helppo ilmaista rakkautta näin suorilla sanoilla.

Mutta aina kun niin teemme, huomaamme tarjonneemme toiselle siunauksen, 

joka kauan muistetaan.

Elämämme pitää saada olla siunattua elämää, 

virtaapa tuo siunausta sanoista tai eleistä, 

juhlavalla tai arkisella tavalla."

(Henry J.M Nouwen)

En voi olla uskomatta

Raili Heikinheimo:

"Kaipaus on Hänestä"

(Kirjapaja 1995)

"Olen miettinyt, miksi minun on helppo uskoa,
tai oikeammin: miksi en voi olla uskomatta.

Tiedän, että monet kamppailevat löytääkseen Jumalan ja että monet niistäkin, jotka uskovat, joutuvat epäilemään Jumalan olemassaoloa tai ainakin hänen rakkauttaan tai kaikkivaltiuttaan.

Omaa vastausta en löydä muualta kuin sydämen sisimmästä.

Se vain yksinkertaisesti ja ilman sanoja vakuuttaa,
että Jumala on ja että minä kuulun hänelle." (RH)

"Raamatun ensimmäisellä lehdellä kerrotaan koruttomasti, että Jumala loi taivaan ja maan.

Se, että Jumala on olemassa ennen maailman alkua,
on niin itsestään selvää sekä kirjoittajalle että varhaisille kuulijoille, että tekstissä ei herätetä pienintäkään kysymystä siitä, miten Jumala itse syntyi.

Samanlainen kysymyksetön tila on minussakin.

Ymmärrän sen olevan lahjaa, saatu ilman pienintäkään omaa ponnistelua.

Se on syvin kerros tajunnassani.

Se ei ole mielipide, jota voisin vaihtaa.

Se ei ole osa minua vaan läpäisee kaikki kerrokset minussa." (RH)

"Kun minun on pakko epäillä,
en epäilekään Jumalan olemassaoloa vaan omaani.

Silloin kysyn, olenko menettänyt kosketuksen omaan sisimpääni.

Olenko tukkinut kanavat?

Olenko kieltänyt lahjan olemassaolon?

Olenko jakanut itseni osiin, niin että olisi erikseen Jumalalle kuuluva ja itselle kuuluva pirstale?

Olenko pelännyt elää yksinkertaisen totuuteni varassa?

Olenko ollut siirtämässä turvallisuutta tavaraan ja toisiin ihmisiin?

Olenko unohtanut kuka olen, kenen luota tulin ja mihin olen matkalla?"

(Raili Heikinheimo)

"Usko on... sen näkemistä, mitä ei nähdä"

(Heb 11:1)

Hiljaisuuden päivä

Owe Wikström:

"Häikäisevä pimeys"

(Kirjaneliö 1995)

"Kirkko on aina yrittänyt auttaa ihmisiä löytämään mielekkäitä aikataskuja ja henkisiä kosketuspintoja, joiden kautta elämä voidaan kokea voimakkaana ja täydesti.

Mitä enemmän ihminen viipyy yksinäisyydessä, sitä enemmän hän tulee tietoiseksi sisäisestä kammiostaan, hiljaisuuden vyöhykkeistä, joissa ihminen on lähellä Häntä, joka puhuu tyhjyydestä käsin.

Riippumatta siitä, mitä ihminen tekee tai missä hän kulloinkin on, hänellä voi olla kosketuskohta sisäiseen rauhan avaruuteen. Siellä pulppuaa lähde, sinne on kätketty valo ja sieltä käsin koputetaan hiljaa ovelle." (OW)

"Hiljaisuus ei ole siis ensisijaisesti äänen poissaoloa vaan Pyhän läsnäoloa. Jos ihminen viipyy näin Jumalan edessä, seuraa hiljaisuus häntä tuoksun tavoin myös ihmisten keskuuteen.

Pyhitetyt ihmiset ovat kaikkina aikoina vetäneet muita puoleensa. Tämä ei johdu siitä, että he puhuvat Jumalasta, vaan että he viipyvät usein hänen läheisyydessään."

(Owe Wikström)

Suomen Luontoliitto ja Kuuloliitto kannustavat suomalaisia viettämään hiljaisen vartin Hiljaisuuden päivänä 8.lokakuuta. 

Hiljainen elämä kannustaa hiljaisen vartin viettoon joka päivä.

Raamattu ja rukous

Christopher Herbert:

"Pieni rukouskalenteri"

(Karas-Sana 1998)

"Rukoillessa voi Raamattua käyttää monin eri tavoin.

Yksinkertaisinta on aloittaa niin, että luet jotakin raamatunkohtaa  hitaasti ja tarkkaavaisesti ja odotat, mitkä jakeet kiinnittävät huomiosi.

Valmistaudu lukemaan sama kohta useaan kertaan uudelleen.

Jos jokin jae nousee erityisesti esille, anna se painua mieleesi, pohdi sitä ja mieti, millaisia kysymyksiä se herättää.

Muuta jae sitten rukoukseksi esim tähän tapaan:
"Isä, kiitos siitä, mitä saan oppia... Auta minua näkemään elämäni tämän jakeen totuuden valossa." (CH)

"Toisen tavan raamatuntekstien käyttämiseen rukouksessa on opettanut Ignatius Loyola.

Kuvittele mielessäsi lukemasi raamatunkohdan kertoma tapahtuma.

Kuvittele, että olet tapahtumassa itse mukana;
kuulet äänet, tunnet kuumuuden, näet muut ihmiset.

Pyydä Jumalaa avaamaan mielikuvituksesi niin, että todella voit tuntea olevasi osa tapahtumaa.

Käy raamatunkohta mielessäsi tarkasti läpi:
yritä ymmärtää sen tarkoitus ja kysy itseltäsi, mitä sen perusteella voi päätellä siitä, miten sinun pitää elää nyt, huomenna, ensi viikolla...

Lopuksi jätä rukouksessa kaikki tekstistä oppimasi Jumalalle." (CH)

"Muista, ettei päämääränä ole tehdä hienolla tekniikalla vaikutusta Jumalaan eikä kehenkään muuhunkaan.

Ei ole myöskään tarkoitus hylätä tervettä järkeä.

Tärkeintä on, että  tulet Jumalan eteen ja kuuntelet hänen sanaansa niin, että voit elää hänen tahtonsa mukaisesti."

(Christopher Herbert)

Elämä avaa itsensä

Eero Huovinen:

"Aihetta ajatella -

Mietteitä piispan pöydältä"

(WSOY 2010)

"Kun katselen elämääni taaksepäin, niin luulenpa,
että vuosien aikana en ole keksinyt mitään uutta enkä omaa.

Kaikki on syntynyt siitä, mikä on ollut ennen minua.

Ihmiset, kirjat, historia, elämä, Raamattu ja Jumala ovat antaneet minulle aihetta ajatella.

Ainekset ja ajatukset ovat tulleet minun ulkopuoleltani, extra me.

Yhä varovaisemmaksi olen tullut luottamaan omiin mieltymyksiini, kokemuksiin, elämyksiin ja tuntemuksiin.

Toki seurustelen niiden kanssa joka päivä ja yritän ymmärtää niiden monimutkaisuutta.

Elämän eväiksi ja rakennuspuiksi ne ovat kuitenkin hepposia." (EH)

"Yhä olennaisemmaksi ovat tulleet ne virikkeet, joita en ole itse luonut tai keksinyt.

Ihmiset, jotka ovat ainutlaatuisia persoonia.

Kirjat, jotka avaavat outoja ja uusia ulottuvuuksia.

Historia, jota en vieläkään ole oppinut ymmärtämään.

Elämä, joka on aina vain arvoituksellisempi.

Raamattu, joka on päivä päivältä rikkaampi.

Jumala, joka rakastaa enemmän kuin olen uskaltanut toivoa." (EH)

"Kaikkea vastaan tulevaa ihmettelen ja hämmästelen, niin arkisia asioita kuin pyhiä salaisuuksia.

Itse en niitä luo enkä keksi.

Elämä avaa itsensä.

Raamattu paljastaa ihmeitä.

Jumala näyttää kasvonsa.

Tunnen iloa siitä, että minulle lahjoitetaan ihmettelyn ja ajattelun aiheita.

Hämmästelen sitä, että kaikki vastaantuleva on niin kaunista."

(Eero Huovinen)

Armo

"Ne, joita Jumalan armo kannattelee,

matkaavat kevyesti."

(Tuomas Kempiläinen)