Christopher Herbert:
Pieni rukouskalenteri
(Karas-Sana 1998)
"Rukous on keskustelua Jumalan kanssa. Se on vuoropuhelua, josta tiedämme jo etukäteen, että meitä kuullaan ja meidät hyväksytään.
Vähitellen tulet huomaamaan, että vaikka rukous on yksinkertainen asia, se on samalla hyvin syvällinen.
Aikaa myöten - jos pysyt rukouksen tiellä - opit uusia rukouksen muotoja. Samoin kuin ihmisen voi tuntea monella tavalla, myös Jumalan tuntemiseen on useita teitä ja Jumala-suhteessamme erilaisia vaiheita.
Suhteesi Jumalaan muuttuu vuosien kuluessa, joten ei pidä odottaa, että rukouselämäkään säilyisi aina samanlaisena." (CH)
"Tulee hetkiä, jolloin mietit, kuuleko sinua kukaan; se on hyvin tavallinen kokemus.
Silloin ei pidä luovuttaa, sen sijaan kannattaa kysellä, haluaako Jumala kenties sinun kasvavan tai löytävän uusia tapoja elää rukoussuhteessa.
Jos niin on, hyväksy hiljaisuus tienristeyksenä, ei umpikujan merkkinä, jonka viesti on: käänny toiseen suuntaan.
Tulee myös vaiheita, jolloin rukos muistuttaa enemmän painia: vastustajana pimeys, pelot ja Jumalan kätketty puoli.
Silloin on hyvä rohkaista itseään sillä, että toiset ovat kokeneet saman, ja jatkaa sitkeästi eteenpäin." (CH)
"Rukoukseen kuuluu myös kuuntelu.
Koska rukous ja elämä ovat erottamaton kokonaisuus, voit aloittaa Jumalan kuuntelemisen opettelemalla kuuntelemaan toisia ihmisiä.
Näin tehdessäsi huomaat, että rukoushetkesikin muuttuvat; puhut vähemmän ja kuuntelet enemmän.
Tuo kuuntelu muistuttaa hieman sitä mitä koet, kun vietät aikaa rakastamasi ihmisen kanssa, aina ei tarvitse sanoa mitään.
Jumalan kuuntelu on tällaista; vaitioloa, hiljaisuutta, huomion kohdistamista Jumalan ehtoja asettamattomaan rakkauteen."
(Christopher Hebert)
