Raili Heikinheimo:
"Kaipaus on Hänestä"
(Kirjapaja 1995)
"Olen miettinyt, miksi minun on helppo uskoa,
tai oikeammin: miksi en voi olla uskomatta.
tai oikeammin: miksi en voi olla uskomatta.
Tiedän, että monet kamppailevat löytääkseen Jumalan ja että monet niistäkin, jotka uskovat, joutuvat epäilemään Jumalan olemassaoloa tai ainakin hänen rakkauttaan tai kaikkivaltiuttaan.
Omaa vastausta en löydä muualta kuin sydämen sisimmästä.
Se vain yksinkertaisesti ja ilman sanoja vakuuttaa,
että Jumala on ja että minä kuulun hänelle." (RH)
että Jumala on ja että minä kuulun hänelle." (RH)
"Raamatun ensimmäisellä lehdellä kerrotaan koruttomasti, että Jumala loi taivaan ja maan.
Se, että Jumala on olemassa ennen maailman alkua,
on niin itsestään selvää sekä kirjoittajalle että varhaisille kuulijoille, että tekstissä ei herätetä pienintäkään kysymystä siitä, miten Jumala itse syntyi.
on niin itsestään selvää sekä kirjoittajalle että varhaisille kuulijoille, että tekstissä ei herätetä pienintäkään kysymystä siitä, miten Jumala itse syntyi.
Samanlainen kysymyksetön tila on minussakin.
Ymmärrän sen olevan lahjaa, saatu ilman pienintäkään omaa ponnistelua.
Se on syvin kerros tajunnassani.
Se ei ole mielipide, jota voisin vaihtaa.
Se ei ole osa minua vaan läpäisee kaikki kerrokset minussa." (RH)
"Kun minun on pakko epäillä,
en epäilekään Jumalan olemassaoloa vaan omaani.
en epäilekään Jumalan olemassaoloa vaan omaani.
Silloin kysyn, olenko menettänyt kosketuksen omaan sisimpääni.
Olenko tukkinut kanavat?
Olenko kieltänyt lahjan olemassaolon?
Olenko jakanut itseni osiin, niin että olisi erikseen Jumalalle kuuluva ja itselle kuuluva pirstale?
Olenko pelännyt elää yksinkertaisen totuuteni varassa?
Olenko ollut siirtämässä turvallisuutta tavaraan ja toisiin ihmisiin?
Olenko unohtanut kuka olen, kenen luota tulin ja mihin olen matkalla?"
(Raili Heikinheimo)
"Usko on... sen näkemistä, mitä ei nähdä"
(Heb 11:1)
