Owe Wikström:
Pyhyyden kaipuu
(Kirjapaja 2003)
"Tänään monet meistä hermostuvat ja stressaantuvat siksi, että aika ei taaskaan tahdo riittää.
Omatuntomme kolkuttaa liian monista asioista, meitä revitään joka suuntaan ja me kadotamme vähitellen kyvyn olla läsnä tavallisessa arkipäivässä.
Hiljaisuudesta ja sisäisestä elämästä on tullut harvinaista herkkua.
Ihmisen on opeteltava olemaan läsnä siinä tilanteessa, jossa hän elää.
Carpe diem, tartu hetkeen, keskity koko olemuksellasi siihen mitä teet.
Vaaditaan aktiivista ja tietoista opettelua, jotta osaisimme elää tulevan (sen, mitä pelkäämme) ja menneen (sen, mitä kaipaamme) välillä.
Hengelliset isät ja äidit muistuttavat, että ihmisen on tehtävä aktiivinen ratkaisu elämänsä muuttamiseksi.
Kristillisin termein sanottuna tarvitaan kääntymys.
Meidän on valittava pois monia toimintoja, jotka ovat sekä hyviä että tärkeitä, sillä sisäistä levottomuuttamme on hiljennettävä.
Meidän on raivattava vapaata tilaa ajattelulle ja miettimiselle.
Tuossa tilassa meidän on annettava itsellemme lupa hellittää, lakata hallitsemasta kaikkea ja antaa vain minuuttien kulkea ohi - ilman huonoa omaatuntoa.
Kun on maannut muutaman päivän tai viikon sairaalassa, monet ovat valmiit toteamaan: "Olen nähnyt paljon vaivaa tarpeettomien asioiden takia."
Ennen kuin elämä muistuttaa meitä omasta hauraudestaan liian kovakouraisesti, meidän on silloin tällöin syytä pysähtyä ja tehdä sisimmässämme eräänlainen suunnantarkistus.
Eilinen on mennyt, huomisesta en tiedä, mutta tänään auttaa Herra."
(Owe Wikström)
