Eero Huovinen:
"Käännä kasvosi, Herra"
(WSOY 2005)
"Mistä paha on saanut alkunsa ja miksi se aina uudelleen nostaa päätään?
Miksi maailma ei ole hyvä, onnellinen ja turvallinen paikka?
Miksi kaikkein kauneimpaankin niin usein sekoittuu jotain kauheaa?
Vanhan kertomuksen mukaan langennut enkeli oli kateellinen Jumalalle ja vietteli käärmeen hahmossa ihmisen puolelleen. Raamattu ei kerro, mistä käärme eli paha tuli.
Pahan houkuttelemana ihminen alkoi epäillä Jumalan puhetta ja lankesi kiusaukseen tietää kaikki eli tulla jumalaksi Jumalan paikalle. (1Moos 3)
Pahan juurien etsiminen voi olla haastava älyllinen keskustelunaihe.
Paljon vaikeammaksi kysymys muuttuu silloin, kun paha keskellä elämää näyttää julmat kasvonsa ja kohtaa meidät ja meidän läheisemme.
Silloin me toivomme vain sitä, että edes jollakin tavalla pääsisimme irti pahan vallasta.
Isä meidän-rukouksen pyyntö on monen ei-kristitynkin hartain toive: "... vaan päästä meidät pahasta"
(Eero Huovinen)
"Ihminen, joka toivoo pääsevänsä eroon selittämättömällä tavalla ahdistavasta pahasta, etsii elämäänsä apua, turvaa ja toivoa.
Hyökyaallon edessä yritetään juosta korkeammalle maalle, ankaran sairauden edessä haetaan hoitokeinoja, kalvavan masennuksen keskellä kaivataan yhteyttä ja tukea.
Pahan eteen joutuminen ajaa ihmisen kysymään myös sitä, mihin hän viime kädessä panee turvansa.
Jokainen toivoo itselleen vahvaa kiintopistettä, jonka varaan voi ripustautua.
Pahan sijasta ihminen toivoo, että olisi sellainen Hyvä, joka ei petä, vaan kestää."
(Eero Huovinen)
"Hyvinvointi ja nautintojen keskellä eläminen voi synnyttää ihmisessä hetkellisen harhan, että hän riittää itselleen ja on itse itsensä Jumala.
Jumalasta luopuminen on hyvien aikojen kiusaus.
Jumala ei ole vain hyvien päivien Jumala eikä hän ole vain hurskaiden ja elämäntavoissaan onnistuneiden Jumala.
Ihmisillä on kiusaus piirtää hyvän ja pahan raja yksilöiden ja ryhmien välille.
Hyvän puolelle sijoittuvat hurskaat uskovaiset, joilla on kunnollinen moraali ja oikea tieto Jumalasta. Heille kuuluu Jumalan siunaus.
Pahan puolelle kuuluvat syntiset, siveettömät ja epäuskoiset. Heitä rangaistaan.
Tällaisessa mallissa Jumala on hyvien puolella ja kutsuu pahoja vaihtamaan puolta.
Elämän todellisuus - ja myös Jumalan todellisuus - puhuu kuitenkin siitä, että paha ja hyvä ovat aina yhtä aikaa läsnä, limittäin kuin sormet kauneimmassakin rukousasennossa.
Sellainen uskovaisuus ei ole kovin uskottavaa, joka sijoittaa kaiken pahan oman sisäpiirinsä ulkopuolelle ja kuvittelee oman pesänsä ja minänsä puhtaaksi.
Usko ja epäusko ovat kyllä tosiasioita.
Niiden välillä on ero, mutta niiden välinen raja ei kulje ihmisten välillä, vaan ne kumpikin asuvat sydämissä.
Paha ja hyvä kamppailevat jokaisessa ihmisessä ja jokaisesta ihmisestä.
Hurskaimmankin ihmisen sisällä taistelevat totuus ja vääryys, Kristus ja Saatana.
Vain Jumala näkee, mitä sydämissä tapahtuu."
(Eero Huovinen)
"Perimmältään Jumala on kyllä rakkauden Jumala, mutta hän totetuttaa rakkauttaan keskellä pahaa ja syntiä.
Jeesus etsiytyi syntisten seuraan ja söi heidän kanssaan.
Juuri siihen, että Jumala on keskellä pahaa, perustuu ihmisen oikeus etsiä turvaa oikeasta ja lähellä olevasta Jumalasta.
Jumala ei ole sisäsiistiä käytöstä edellyttävä moraalinvartija eikä pikkusievää hurskaudenharjoitusta suosiva uskontoviranomainen.
Vaikka paha ja Jumala ovatkin toistensa vihollisia, ne ovat kuitenkin kaikkein vakavampia ja vaikeimpia todellisuuksia.
Jumala on yhtä aikaa vapisuttava ja kiehtova salaisuus.
Ei ole paljon iloa siitä, jos Jumala rakastaa, ellei Jumala ole suuri.
Ei ole paljon lohtua, jos Jumala on vain niiden puolella, jotka jo ennestään ovat osanneet valita oikein ja välttää pahan.
Ratkaisevaa on, onko meillä Jumala, josta on oikeaa lohtua kovan paikan tullen."
(Eero Huovinen)
"Kun minä katselen taivasta, sinun kättesi työtä,
kuuta ja tähtiä, jotka olet asettanut paikoilleen
- mikä on ihminen! Kuitenkin sinä häntä muistat.
Mikä on ihmislapsi! Kuitenkin pidät hänestä huolen."
(Psa 8: 4-5)
