Jukka Paarma: "Ihmisen huuto"
(Kirjapaja 2009)
"Kirkossamme rippi on kytketty jumalanpalveluksen yhteyteen seurakunnan yhteisenä synnintunnustuksena ja siihen liittyvänä synninpäästönä.
Monien on kuitenkin vaikea siinä kokea synninpäästö omakohtaisena, ja niinpä monelle meistä ehtollispöydässä sanotut sanat "sinun puolestasi annettu ja sinun puolestasi vuodatettu" merkitsevät vielä vahvemmin henkilökohtaista synninpäästön julistusta.
Sille ihmiselle, joka tietää ja tuntee tehneensä väärin ja joka kantaa siitä syyttävää omaatuntoa, anteeksisaamisen kokemus voi olla mullistava.
Taakat häviävät harteilta ja sisimmästä, suljettu ovi aukeaa, vapaus koittaa.
Taakat häviävät harteilta ja sisimmästä, suljettu ovi aukeaa, vapaus koittaa.
Synninpäästössä ei ole kysymys syyttömäksi julistamisesta. Siinä syyllinen pysyy syyllisenä, mutta sellaisena hänet armahdetaan, rangaistusta ei langeteta, entinen pyyhitään pois, syyllisen kuolemanrangaistus peruutetaan.
Kaikki alkaa alusta, puhtaalta pöydältä. Uuden alkamisen mahdollisuus vapauttaa ja voimistaa.
Armon kokemuksen löytäneen Martti Lutherin ohje oli ripittäytyä säännöllisesti.
Syntinsä voi tunnustaa Jumalalle omassa rukouksessakin. Jos itse ei jaksa uskoa siinä syntejään anteeksi, on hyvä kääntyä ripissä papin tai jonkun muun kristityn puoleen.
Armo, syyllisyydestä vapautuminen onkin oikeastaan kirkon suurin aarre.
Kirkko on sellainen vapautusliike, jonka tehtävä on olla välineenä ihmisten vapauttamiselle heitä sitovista syyllisyyden, lakihenkisyyden ja lainomaisten omien ponnistelujen aiheuttamista riittämättömyyden kahleista.
Kirkko on sellainen vapautusliike, jonka tehtävä on olla välineenä ihmisten vapauttamiselle heitä sitovista syyllisyyden, lakihenkisyyden ja lainomaisten omien ponnistelujen aiheuttamista riittämättömyyden kahleista.
Pitkän kokemuksen perusteella voin vakuuttaa, että papin ja piispankin virassa hienoin tehtävä on julistaa syntien anteeksiantamus syyllisyytensä kanssa kipuilevalle ja ahdistetulle ihmiselle ja siunata häntä."
(Jukka Paarma)
