Saat levätä

Anna-Maija Raittila:

"Niin kevyt on rakkaus -

ikkunoita luottavaiseen elämään"

Toimittanut Maaria Pätsi

(Kirjapaja 2012)

"Näyttää siltä, että paras sanoma, mikä ihmisiä nykyään koskettaa, on tämä: Sinun on lupa olla väsynyt. Sinun ei tarvitse jaksaa. Ainoa tehtäväsi on levätä. Ja usein ei mitään muuta tarvitsekaan sanoa. Luoja varjelkoon minua jatkamasta, että sitten jaksat taas, kun olet riittävästi levännyt! Ja jos käytämme sanaa tehtävä, se johtuu vain siitä, ettei väsynyt ihminen pysty reagoimaan muuten kuin suoritusten puitteissa. Hän tarvitsee käskyn lauetakseen.

Minulla on oppimestarina kissa, joka vyörähtelee vuoroin selälleen ja mahalleen, venyttelee pehmeänä raajojaan ja yhtäkkiä simahtaa uneen."

(Anna-Maija Raittila)

"Kuiskaan vielä nytkin, että saa. Saa tehdä tilaa väsymykselle, antaa tilaa päiväunille, riittävän pitkälle aamu-unelle, saa vaikka yhteisellä päätöksellä mennä jonain iltana varhain nukkumaan. Työpaikkallekin saa järjestää hämäriä siimeksiä, katveita yksinolloon, lempeitä pieluksi vaikka yhdelle kerrallaan.

Aika ajoin on hyvä aivan sananmukaisesti mennä "erämaahan": lepoon, johon mitkään arkitehtävien paineet eivät ulotu. Ja hiljaisuudessa pitäisi saada olla niin kauan, että se todella pääsee sisälle asti: että elämänilo omassa levollisessa rytmissään alkaa taas kummuta sisältäni. Että alan taas nähdä tehtäväni oikeissa suhteissaan, omien lahjojeni ja voimieni mittaisina. Että on taas helppo hyväksyä omat rajoituksetkin: sen paikan ääriviivat, johon juuri minut on kutsuttu tekemään työtä."

(Anna-Maija Raittila)

"Hiljaisuuden ensimmäinen lahja on, että siinä levätään.

Kuulosteva hiljaisuus voi vähä vähältä muuttua perusasenteeksi. Alamme viihtyä matalalla, ja tällainen suojaton, huomaamaton oleskelu vetää meitä omalla painollaan yksityisyydestä yhteyteen. Se ei ole sulautumista massaan, vaan herkistymistä kaikelle häviävänkin pienelle, mitä ympärillä on.

Polulla on pysähdyttävä. Keskellä arjen monenlaisia tilanteita on välillä aivan kuin kyyristyttävä yksin oloon, korva omaa sydäntä vasten. Hiljaisuus ei näet tule ulkopuolelta. Se odottaa sisällämme. Se odottaa, että avaisimme sille tilaa ja päästäisimme sen valaisemaan koko sitä maailmaan, jossa parhaillaan elämme.

Meidän ei tarvitse väsyttää itseämme jahtaamalla elämyksiä ja kuluttamalla niitä. Jumalan yltäkylläisyys laskeutuu köyhille ja tarvitseville."

(Anna-Maija Raittila)

Levollista Joulua!

Avaa portti

Wilfrid Stinissen:

"Tänään on Herran päivä"

(Karas-sana 1995)

"Jumala on keskellä ihmisten elämää. Hän on tullut ihmiseksi ja asettunut meidän elämämme mitättömyyteen. Voimme olla ehdottoman vakuuttuneita siitä, että elämällämme, joka tuntuu usein tragedialta, on Jumalan säätämä tarkoitus. Jumala ei ainoastaan katsele meitä hyväntahtoisesti, vaan on itse mukana maailman näytelmässä.

Jumala on tullut meidän luoksemme, ja siksi me voimme mennä hänen luokseen. Meidän elämämme on tarkoitettu olemaan hänen etsimistään. Heti kun lähdemme matkaa, hän itse tulee mukaamme ja ottaa matkamme johdettavakseen."

(Wilfrid Stinissen)

"Monet eivät tiedä, minne ovat matkalla. He istuvat junassa, joka kulkee eteenpäin, mutta eivät aavista, minne juna vie heitä. Sinä, joka olet oppinut tuntemaan Jumalan, sen sijaan tiedät olevasi matkalla hänen luokseen. Hän on toivoretkesi päämäärä.

Se, että Jumala johtaa matkaasi, peittyy useinmiten satunnaisten tapahtumien alle, mutta usko opettaa sinut tunnistamaan hänen rakastavan huolenpitonsa. Jos rehellisesti etsit Jumalaa kaikessa, löydät hänet kaikessa ja kaikki johdattaa sinua lähemmäs häntä. Tapahtumien merkityksen ratkaisee sinun asenteesi tapahtuvaan."

(Wilfrid Stinissen)

"Joulun suureen mysteeriin valmistautuminen olisi liian kevyttä, jos vain katsojana tarkastelisit ja ihailisit sitä, että Jumala saapuu maailmaan ihmisen  hahmossa. Olennaista on se, että annat Jumalan tulla luoksesi, että "avaat porttisi" hänelle, jolle laulamme nyt adventtina.

Jos tahdot päästä osalliseksi joulun suuresta ilosta, sinun on "tehtävä" jotakin. Ei suuria eikä sensaatiomaisia asioita. Riittää, kun osoitat hyvän tahtosi muovata elämäsi sen mysteerin mukaiseksi, jota joulu julistaa. Ehkä teet päätöksen omistaa joka päivä pienen ylimääräisen hetken rukoukselle tai osoittaa ystävällisyyttä jotakuta ympäristössäsi elävää ihmistä kohtaan, joka tuntuu sinusta vastenmieliseltä.

Huomaat pian, ettet pysty täysmittaisesti toteuttamaan edes näitä pieniä päätösiä. Mutta juuri siinä, että tiedostat miten voimaton olet, sinussa avutuu ovi, josta Vapahtaja voi astua sisälle. Niin kauan kuin et ole vielä luodannut voimattomuutesi syvyyttä, sinulla ei ole mitään Vapahtajan tarvetta, ja silloin olet teljetty Jeesuksen mukanaan tuoman suuren ilon ulkopuolelle. Jos sen sijaan olet tuskallisesti kokenut oman kyvyttömyytesi ja kaivannut apua, silloin olet avoin ja vastaanottavainen joulun vapauttavalle sanomalle."

(Wilfrid Stinissen)