Hiljaista elämää

Hiljaista elämää

12. joulukuuta 2013

Maan paimenet ja taivaan enkelit






Juhani Rekola:
"Ilo pimeydessä"
(Kirjapaja 2013)



"Kaksi ryhmää kuuluu mukaan ensimmäiseen jouluyöhön: paimenet ja enkelit. Erilaisia he ovat. Paimeniin ei liity mitään ongelmia; sitä enemmän enkeleihin. Enkelit edellyttävät ja odottavat uskoa. Paimenet ovat maan päällä. Enkelit ovat taivaassa. Jouluyönä syntyy kuitenkin yhteys heidän välilleen. Heidän kohtaamisessaan on syvää vertauskuvallisuutta. Jotain tärkeää se kertoo meille.

Paimenia oli kaitsemassa laumaansa ensimmäisenä jouluyönä. He eivät olleet niitä raamatullisia paimenia, jotka ohjaavat ja johtavat ja ovat siksi tulleet taivaallisten esikuvaksi. "Herra on minun paimeneni, ei minulta mitään puutu." "Minä olen se hyvä paimen. Hyvä paimen antaa henkensä lammastensa edestä." Joulun paimenet eivät johda ja ohjaa, vaan he valvovat ja tekevät työtä. He edustavat sitä joukkoa, joka täällä maan päällä elää , tekee työtä ja vaeltaa, harmaata kansaa. He ovat yötyössä ja siksi väsyneitä. Eivät he valvo taivaan tähden, vaan maan tähden, työn tähden. Tuskin joulun paimenet odottivat mitään taivaallisia ilmestyksiä. Kaikki tuli heille täytenä yllätyksenä."

(Juhani Rekola)





"Enkelit eivät näytä kuuluvan meidän maailmaamme. Raamatullisia he kuitenkin ovat. Yleensä Raamatussa puhutaan heistä varoen. Suurten ratkaisujen hetkinä he saapuvat. He tuovat taivaallisia viestejä ja vievät takaisin maallisia. Enkeli Gabriel liittyy erityisesti joulun tapahtumiin. Lopussa koko Raamattu on täynnä enkeleitä.

Tämän päivän enkelit liikkuvat valepuvussa - ehkä niin on aina ollut. Heidän siipensä ovat peitetyt, niin että emme kohta tunne heitä. Puhumme suojelusenkeleistä. He ovat usein niitä ihmisiä, jotka auttavat, rakastavat, holhoavat. Millään tilastoilla ja tutkimuksilla ei heidän työnsä tuloksia voida mitata. Ehkä emme lainkaan koe heidän apuaan, vaikka voimme siitä elää. Kaikkea mitä on, emme koe. Usein enkelten työ tuntuu kokonaan epäonnistuvan. Heidän pukunsa voi olla myös hyvin tumma. Sairaus saattaa olla enkeli. Viimeisenä vierellämme seisoo kuoleman enkeli ja ottaa vastaan elämän enkeliltä omansa. Monessa muodossa saatamme kuulla enkelten siipien havinaa.

Tässä voi esittää jälleen Jeremias Gotthelfin ajattuksen: "Kuitenkin kulkee vielä monia enkeleitä läpi maailman. Tulenliekit ovat Herran enkelitä ja niin myös vesivirrat. Kerjäläisiä lähettää Herra ja kutsuu meitä heidän kauttaan joskus viisauteen, joskus laupeuteen. Kiviä panee Herra meidän tiellemme ja antaa kasteen langeta jalkoihimme. Kaikki ne ovat Jumalan enkeleitä. Niitten kautta puhuu yhätä Herran ääni meidän sydämellemme, ja hän ilmestyy jokaisessa pensaassa, jokaisessa lähteessä, joka kumpuaa kalliosta. Voi, kenellä olisi silmät, että hän näkisi hänet kaikkialla!"

Kuitenkin paimenten ja enkelten kohtaamisessa on kysymys vielä enemmästä, vielä todellisemmasta. Ei tarvitse vetäytyä hämyyn ja usvaan. Salaperäisistä asioista ei saa puhua salaperäisesti (Goethe) Paimenten ja enkelten tapaaminen kertoo todellisuuden kahdesta puolesta. Voimme kieltää jommankumman. Voimme uskoa vain maahan ja paimeniin. Voimme katsoa vain taivaaseen ja enkeleihin. Molemmissa tapauksissa unohtuu toinen puoli. Jäljelle jäävä ei silloin osittaisena, murtuneena ja puutteellisena ole sekään aito ja todellinen."

(Juhani Rekola)




"Saamme uskoa sekä paimeniin että enkeleihin. Jollei paimenia ole, ei tarvita enkeleitäkään. Mutta paimenet ovat. Heistä puhutaan jouluevankeliumeissa jo ennen enkeleitä. Jouluevankeliumi ei ala taivaasta laskeutuaakseen sitten maan päälle. Se alkaa maan päältä: "Ja tapahtui niinä päivinä...." Mitä silloin tapahtui, liittyy Rooman keisariin ja verotukseen. Sitten puhutaan myös enkeleistä. Emme saa sivuuttaa heitäkään, sillä juuri niin helposti tapahtuu. Jollei ole enkeleitä, on sääli paimenia. Ilman enkeleitä tämä maailma on harmaa ja kirkkautta vailla."

(Juhani Rekola)



Related Posts Plugin for WordPress, Blogger...