Adventti kutsuu odottamaan

Jaakko Heinimäki

kolumni "Odottavan aika"

Kotiliesi-lehti 22/2011

"Odottaminen on taitolaji. Ja se taito on häviämässä. Jollemme kiinnitä odottamiseen, malttamiseen ja kärsivällisyyteen erityistä huomiota, kadotamme kykymme olla tekemättä asioita nopeimmalla mahdollisella tavalla.

Adventti on hyvä esimerkki odottamisen vaikeudesta. Varsinaisesti adventti merkitsee joulun odottamista, öiden laskemista ja hiljaista valmistautumista suureen juhlaan. Mutta emme odota joulua, me vietämme pikkujoulua, laulamme joululaulut ja syömme jouluherkut viikkokausia ennen joulua niin, että olemme jo kyllästyneet ja kaipaamme vaihtelua." (JH)

"Vexi Salmen sanoittamasta joululaulusta "Sydämeeni joulun teen" on tullut klassikko häkellyttävän nopeasti. Väitän, että laulu puhuttelee suomalaisia erityisesti sanoillaan. Niissä välittyy kaipaus jonkinlaiseen aitoon ja oikeaan jouluun, sydämen jouluun.

Jouluvalmisteluista olennaisin on siis sydämen valmistaminen. Leipomiset ja siivoamiset voivat mainiosti toimia sydämen valmistamisen välineenä, mutta ne ovat sittenkin vain välineitä." (JH)

"Entä jos tänä adventtina opettelisi odottamista ja varaisi vaikka joka päivä kymmenen minuuttia pienelle adventtimietiskelylle? Säännöllisesti, joka päivä, tietyllä kellonlyömällä.

Istuisi alas, syttyttäisi kynttilän ja olisi kymmenen minuuttia hiljaa.

Jos kymmenen minuuttia tuntuu kohtuuttoman pitkältä ajalta olla tekemättä mitään järkevää, voi aloittaa kolmella minuutilla ja listä sitten aikaa, jos siltä tuntuu.

Eikä kynttiläkään ole välttämätön. Istuisi vain ja hengittäisi keskittyneesti ja rauhallisesti sisään ja ulos.

Siinä hengitellessään voisi vaikka sanoa, hengityksen tahtiin "Tervetuloa - joulun lapsi", ja antaa tuon ajatuksen elää sielun pohjalla omaa elämäänsä."

(Jaakko Heinimäki)

Sitoutuminen

Kaija Maria Junkkari:

Sielukas nainen

( Kirjapaja 2011)

"Kypsä hengellinen elämä näkyy arjessa; sitä eletään päivittäin. Siihen kuuluu rehellinen itsetutkistelu, itsetuntemuksen lisääntyminen ja terve itseluottamus. 

Ne eivät kuitenkaan synny vain omaa minuutta vahvistamalla, vaan ihminen joutuu käymään sisäistä kamppailua hänessä asuvan valheminän ja todellisen minän välillä.

Kristinuskoon liittyy näkemys omalle itsekkyydelle kuolemisesta, jotta Kristus voisi tulla ihmisessä entistä näkyvämmäksi. 

Kristinuskossa niin kuin muissakin uskonnoissa on pitkälti kysymys radikaalille muutokselle antautumisesta ja sitoutumisesta. Se on metanoia, ihmisessä tapahtuvan sisäisen muutoksen syvenemisestä Jeesusta seuratessa." 

(K M J)

"Sitoutuminen merkitsee sitä, että kun tehdään valinta, valitaan koko uskonto. Mielestäni hengellisen tien tosissaan ottava etsijä ei voi väistää sitä, että jossain vaiheessa hän joutuu tekemään valinnan siitä, mikä on hänen syvin sitoutumisensa. 

Sitoutuminen, rajat ja pitkän, paljon koetellun tradition tuomat rakenteet tukevat hengellistä kasvua ja tuovat elämään  vapautta ja levollisuutta. Ihmisen pieni tarina yhdistyy Jumalan suureen tarinaan.

Sitoutumisen korostaminen lienee aika lailla vastoin yleistä trendiä, jonka  mukaan jokainen valinta tekee elämän ahtaammaksi ja vähemmän vapaaksi. 

Säilyykö suurin vapaus silloin, kun ei tehdä valintoja ollenkaan?" (K M J)

"Ehyt sitoutuminen ei tarkoita samaa kuin se, että olisi jo päässyt perille, vaan että on löytänyt ja valinnut tien, jota haluaa kulkea. Ensimmäisiä kristittyjä kutsuttiin "sen tien kulkijoiksi." 

Sitoutuminen ei tarkoita tien kulkemista silmät ummessa auktoriteettia sokeasti kuunnellen vaan päin vastoin: tietoisuus, moraalinen herkkyys, älyllisyys ja terve järki kuuluvat aikuiseen hengellisyyteen. 

Kypsä sitoutuminen ei tarkoita epäluuloisuutta muita uskontoja tai yleensä toisinajattelevia kohtaan. Kun on valinnut oman tiensä, tutustunut ja sitoutunut siihen, on vapaampi kohtaamaan ja arvostamaan myös muiden teiden kulkijoita."

(Kaija Maria Junkkari)