Älä pelkää

san & säv & laulu

LauraMaria Virtanen

Hiljaisuudessa

Niilo Rauhalan ajatuksia hiljaisuudesta

Terttu Lappalaisen toimittamassa kirjassa

"Hiljaisuutta etsimässä"

(WSOY 1998)

"Minun hiljaisuuteni on avara huone ilman seiniä. 

En ole erakko, enkä halua vetäytyä pitkiksi ajoiksi yksinäisyyden rauhaan. Hiljaisuuden huone on pikemminkin sisäinen tila: kuunteleva, katseleva ja tunnusteleva hiljaisuus ja avaruus.

Runoilijana tunnen olevani yksinäinen ihminen ja haluan olla. Ehkä tämä on runoilija elämäntaakka ja samalla vapaus: olla yksinäinen, tähyillä yksin ja kokea yksin. 

Runoissani olen avoin ja paljastan maailmaani toisille tai raotan sitä. Joillekin se avautuu, joillekin ei. Runo ei selitä kaikkea valmiiksi, se kutsuu löytöretkelle." (NR)

""Luonto ja hiljaisuus kuuluvat yhteen. Kuuntelen luontoa korvin ja sydämin, katselen ja tarkkailen sen ääriviivoja ja yksityiskohtia.

Olen itsekin luonnon elävä kudos ja koen kipeästi, että myös minua riisutaan ja minä lakastun.

Hiljaisuudessa oleminen kysyy rohkeutta, koska on nähtävä itsensä sellaisena kuin on - myös riisuttana ja raadollisena, mutta myös Jumalan hyvien silmien valossa ja vapaudessa." (NR)

"Vanhenemisen hiljaisuudessa elää rinnakkain täyden päivän ja keskeneräisyyden tunne. Jotakin sellaista jää kesken, mitä olisi halunnut vielä jatkaa.

Vanhenemisen hiljaisuus kuvastelee peilin lailla mennyttä ja vielä odotettavissa olevaa aikaa. Rajallisuuden viiva näkyy silmien edessä yhä vahvempana.

Siihen on tyytyminen, mutta ilman kipua tuskin kukaan voi luopua siitä, mitä on saanut elämältä lahjaksi." (NR)

"Hiljaisuus rakentaa ja hoitaa mieltä, jotta me kärsivät ihmiset kestäisimme paremmin käsillä olevat ja tulevat hetket. Hiljaisuu luo tilaa kivun ympärille ja uuden päivän varalle, mutta joskus hiljaisuus voi tuntua myös pakahduttavalta vankilalta, jos ei pääse enää pois.

Hiljaisuuden hetkiin tunkeutuu vastaamattomia kysymyksiä ja pelkoa, kapinankin kuohuja, mutta siihen heijastuu myös seestymisen iltavaloa.

Hiljaisuus avaa muistojen tien ja nostaa esiin sen, mikä on jättänyt syvimmän jäljen omaan elämään.

Silloin kun oma tieni on kääntyvä luopumisen suurta hiljaisuutta kohti, toivon nostavani katseen sinne, mikä on vielä näkemättä ja kohtaamatta.

Hiljaisuuttani eheyttää ja valaisee anteeksiantamuksen rauha, rauha Jumalan kanssa.

Armahdettuna minun turvani on ristin mies, syntisten Vapahtaja."

(Niilo Rauhala)

"Aamulla hiljaiselle kadulla

kuulen selvästi omien askelteni äänen.

Syysaamuna kuuraisella oksalla

lintu kuulee laulunsa kaukaa."

(Niilo Rauhala)

Rukoile kävellen

Jim Forest:

"Aitoon elämään
- matkalla Thomas Mertonin kanssa"

(Kirjaneliö 1995)

"Kävelemisessä on se suuremmoinen puoli, että se sopii mainiosti rukoukseen. Ehkä se jotenkin liittyy hitauteen. 

Kiirehtipä ohi mitä tahansa, kävelijä ei kiirehdi.
Hän on hitaassa liikkeessä. Jokainen askel voi yhdistyä rukoukseen.

On loputon määrä lyhyitä tekstejä, joita voi toistella kävellessään. Tuhannet raamatunjakeet sopivat tällaiseen käyttöön ja on monia rukouksia, joita voi kävellessään rukoilla." (JF)

"Yksi tällainen rukous on Jeesus-rukous. Se perustuu Jeesuksen kertomaan vertaukseen publikaanista, joka sanoi: "Herra, armahda minua." (Luuk 18:9-14) Publikaanin kolmisanaisesta rukouksesta kehittyi  sittemmin Jeesus-rukous: "Herra Jeesus Kristus, Jumalan Poika, armahda minua syntistä."

Ortodoksisessa kirkossa tätä rukousta eivät käytä ainoastaan munkit, vaan lukemattomat muut, jotka haluavat rukoilla lakkaamatta. Sadat tuhannet ihmiset rukoilevat näin juuri tälläkin hetkellä.

Itse olen kokenut, että kävelyretki, jonka aikana rukoilen Jeesus-rukousta, on erityisen hyvä tapa aloittaa uusi päivä.

Mutta mitä järkeä on toistella joitakin sanoja yhä uudelleen ja uudelleen?

Ihmisen mieli voi olla kaoottinen paikka, jonka jokainen sopukka on äänekäs kuin kovaäänisin radioasema. Huolet, työt, ärtymykset, kaikki nämä ottavat vallan siinä määrin, että tuskin tiedämme, missä olemme." (JF)

"Toistuva rukous auttaa luomaan sisäisen hiljaisuuden ja lakaisemaan pois kaiken roskan. Rukoilija kokee eheyden tunteen, keskittymisen tunteen. 

Hän tulee tietoisemmaksi Jumalasta, joka ei olekaan pelkkä idea, vaan todella läsnäoleva.

Opettele käyttämään Jeesus-rukousta, kun kävelet jossakin hiljaisessa ja kauniissa ympäristössä tai vilkkaalla kadulla. 

Rukoile sitä hitaasti ja hiljaa, kiinnitä huomio hengitykseesi. Yhdistä sanojen toistaminen uloshengitykseen ja sisään hengittäessäsi hengitä itseesi hiljaisuutta."

(Jim Forest)