Taneli Kylätaskun artikkeli
"Viisi ajatusta hiljaisuudesta"
Kotimaa-lehti 27/11
"Päätän pysähtyä ja toivottaa hiljaisuuden tervetulleeksi. Avaan oven tutulle asialle, joka on ollut luonani lapsesta saakka. Silti jarrutusjäljet ovat pitkät. Hiljaisuudelle ei tahdo löytyä aikaa eikä paikkaa.
Kohtaan myös toisen hankaluuden. Ajatukset eivät hiljene käskystä, vaan mieli tempoilee ja ääntelee tauotta kuin tv-vastaanotin.
En kuitenkaan lannistu, vaan yritän uudelleen. Ennen pitkään onnistun luomaa arkeen pieniä aikataskuja. Ne ovat kuuntelemista varten. Toisin kuin tv, mieli hiljenee, kun ajatuksia vain katselee rauhassa." (TK)
"Jotkut kantavat hiljaisuutta aina mukanaan. Meidän toisten pitää löytää se yhä uudelleen.
Kesän hiljaisuus on täynnä lahjoja. Pääsky piirtää kaaren taivaalle, kala molskahtaa laiturin vieressä. Käännän polkupyörän vanhalle sivutielle, ja rekkojen jylinä vaihtuu taukoamattomaan linnunlauluun.
Tajuan, että juuri tässä on hyvä. Käsitän, että olen joka tapauksessa juuri tässä, en eilisessä enkä huomisessa.
Alan kuulla hiljaisuuden myös hälyn ja kiireen keskellä. Tavoitan sen liikenteen kohinan läpi, kun kävelen kaupungin keskustassa. Huomaan pienet tauot ajatusteni välissä. Hiljaisuudessa on lepoa. Tunnen olevani kuin sukelluskellossa, joka on laskeutunut juuri aallokon alapuolelle." (TK)
"Useimmissa kristillisissä perinteisssä hiljaisuuden tavoittamista pidetään välttämättömänä. Kirkon erämaaisät, mystikot ja Martti Luther ovat kulkeneet meditaation eli mietiskelevän rukouksen polkuja jo paljon ennen meitä.
Ajatusten keskittymisessä käytetään ristiä, kynttilää, ikonia, rukoushelmiä tai lyhyttä rukousta. Usein hiljentymiseen liittyy Raamatun lukeminen, matkapäiväkirjan pitäminen ja keskustelu ohjaajan tai ystävän kanssa.
Meditaation tavoittaa myös saunassa tai rauhallisella lenkillä, kun askeleet ja hengitys asettuvan tasaiseen rytmiin." (TK)
"Kristitylle kaikki hiljentyminen on kristillistä. Paavali sanoi, että "hänessä me elämme ja olemme." Olemme yhteydessä Jumalaan, meditoimmepa missä ja millä tavoin tahansa.
Toisaalta mikään meditaatio ei ole kristillistä siinä mielessä, että ihminen tulisi sen avulla autuaaksi. Säännöllisesti meditoiva huomaa kuitenkin lähteneensä matkalle, joka kasvattaa itsetuntemusta.
Meditoiva eli mietiskelevän rukouksen polkuja kulkeva kristitty ei odota viime kädessä omaa valaistumistaan, vaan sitä, että Kristus saa valaista häntä."
(Taneli Kylätasku)
