Seitsemän vapaata viikkoa

Paastoon valmistautuminen alkaa jo yksitoista viikkoa ennen pääsiäistä. Ortodoksit aloittavat suuren paaston laskiaissunnuntaina 6.3 ja luterilaiset tuhkakeskiviikkona 9.3. Paasto päättyy pääsiäisyönä 23.4.

"Paaston aika voi olla meillekin kertauskurssi uskon lähteille. Paaston aikana on mahdollisuus arvioida omaa elämäänsä ja asettaa asiat uuteen arvojärjestykseen. Paasto ei ole itsetarkoitus, vaan keino hiljentymiseen ja itsensä rakentamiseksi, tie ja väline pääsiäisen ilon saavuttamiseen ja kokemiseen. Tärkeintä paastossa on hiljentyminen ja oman elämänsä sisällön ja suunnan tarkastelu. Tärkeää on tutkistella omaa sisimpäänsä, ihmissuhteitaan ja suhdettansa Jumalaan."

(lähde: Suomen Ortodoksinen kirkko)

Lisää tietoa paastosta löydät > täältä< ja > täältä <

Sakari Lehmuskallio (toim.)

"Seitsemän vapaata viikkoa

- mahdollisuus paastoajaksi"

(1988)

"Olemme riippuvaisia tietystä televio-ohjelmasta, vaatteista, makupalasta, toisten mielipiteistä tai mistä tahansa elämän pienistä asiasta, joka sitoo. Haluaisimme irrottautua kahlitsevista asioista, mutta tunnemme ettei meiltä löydy voimia muutokseen. Monen vaikean asian kanssa tarvitsemme toisia tueksemme. Tarvitsemme yhdessä kilvoittelua, Jumalan edessä pysyttelyä,  hiljaista rukousta.

"Seitsemän vapaata viikkoa" ei merkitse vain paastoamista lihasta tai kahvista, se voi olla mikä tahansa asia, jonka kanssa haluan tehdä rajanvetoa elämässäni. Jos ajankäytön jäsentäminen tuottaa minulle sekaannusta, voisinko sitoutua paaston aikana sen jäsentämiseen. Kenties haluan käydä jumalanpalveluksessa säännöllisesti, mutta en ole pystynyt pitämään siitä kiinni.

Voisinko seitsemän viikon ajan etsiytyä jumalanpalveluksen lähteille? Se elvyttäisi elämääni hengellisesti ja henkisesti."

(Sakari Lehmuskallio)

"Paasto ei ole pakkoa, säännön noudattamista, mukautumista, vaan uskaltautumista itsensä ja maailman tutkisteluun, uusien kokemusten äärelle. Tähän tarvitaan pitkäjänteisyyttä ja kestävyyttä.

Paastosta huolimatta syöty lihanpala ja juotu lasillinen viiniä eivät kumoa paaston perusajatusta, vaan pikemminkin väärän kytkennän määräyksiin ja sidonnaisuuksiin. Epärehellisyys itseä kohtaan tulee paaston rikkoutumisessa ehkä myös paljastetuksi.

Paaston johdantokysymyksenä voisi olla: Mikä on meille hyväksi?

"Sillä kaikki on luvallista, mutta kaikki ei ole hyödyksi." (1Kor 10:23)

Kokemus sanoo, ettemme useinkaan tiedä, mikä on meille hyväksi ja että teemme sitä mitä itse asiassa vihaamme. Siksi myös paasto on itsensähallitsemisen harjoitusta, omien ja yhteisön asettamien pakkojen alta vapautumista. Paastonaika on varattu konkreettiselle uskonharjoitukselle, jossa pyhälle ja parantumiselle on varattu tilaa. Tarvitaan erikseeen otettua aikaa, jotta voisimme käydä vaikean tehtävän eteen: muuttaa itseämme tai suostua muutettavana olemiseen."

(Sakari Lehmuskallio)

"Paaston fyysiseen puoleen liittyy myös laajempi näkökulma: luonnonvaroja tuhlailevasta elämäntavasta luopuminen ja yksinkertaisen perustarpeet tyydyttävän elämäntavan löytyminen.

Psykologinen merkitys paastolle löytyy, kun paasto harjaannuttaa ihmistä oman elämän hallintaan tahdon lujittumisen ja mielen hiljentämisen kautta. Paasto auttaa myös torjumaan kiireisen elämäntahdin ja elintason tavoittelun luomaa paineista elämäntapaa.Tätä kautta paastolla on merkitystä ihmisen henkisen terveyden kannalta.

Hengellisestä näkökulmasta katsoen paasto merkitsee hiljentymistä Jumalan eteen. Rukous ja mietiskely paaston elementteinä auttavat ihmistä kuulemaan sisäistä ääntään ja herkistämään omantuntonsa toiminta.

Paasto on ymmärretty väärin, jos "sinä et saa"-lauseet nousevat keskeisiksi. Kieltojen sijaan uusien kyllä-lausahduksien tulisi nousta esille. Paastossa ei ole kysymys siitä, että harjoitetaan askeesia tai luovutaan vanhasta, vaan rohkeudesta kohdata uusi elämisen tapa ja uusia kokemuksia. Paastossa ei ole kysymys annettujen kaavojen noudattamisesta, vaan omien kysymysten ja ongelmien edessä seisomisesta.

On kysymys siitä, että parantumiselle ja totuudelle annetaan mahdollisuus. Kuullaan omia ääniä ja omia rukouksia. Paastonaika voi olla askel muutoksen tiellä, joka vie toivottuun suuntaan."

(Sakari Lehmuskallio)

Läpi väsymyskuilujen

Ylva Eggehorn:

"Etsin, kaipaan, kyselen

- Tiellä aikuiseen uskoon"

(Kirjapaja 2003)

"Elämässäni on ollut aikoja, jolloin minulle on ollut runsaasti aikaa hiljaisuuteen Jumalan edessä. 

Olen tarttunut noihin hetkiin ja harjoittanut hiljaisuutta. Sitten toisenlaisia aikoja - pikkulasten, työtehtävien, ongelmaihmisten ja hellittämättömän perusväsymyksen aikoja.

Aktiivi-ikäisenä naisena eläminen merkitsee meidän yhteiskunnassamme sitä, että tulee yhtenään keskeytetyksi. Sitä, ettei koskaan saa aikaa yhteyteen sisimpänsä kanssa. Joskus ihmettelee, palaavatko pitkät kosketuksen hetket milloinkaan takaisin. Onko ylipäätään itse enää olemassa.

Silloin olen kerran vuodessa matkustanut pois 3-5 päivän pituiseen retriittiin. Olen tehnyt viisaasti ja hyvissä ajoin suunnitelmat, jotta en joutuisi ruikuttamaan ja alistumaan, kun siitä ei taaskaan tullut mitään. Kukaan toinen ei nimittäin tule passittamaan aikuista ihmistä jonnekin lepäämään. Siitä täytyy ottaa itse vastuu, ja siihen on ihmisellä oikeus."

(Ylva Eggehorn)

"Ensimmäiset päivät ja yöt retriitissä ovat usein pelkkää kärsimystä. On vaikea pysytellä päivisin valveilla. Painajaisunia ja särkyä kaikissa jäsenissä öisin. Mutta siltikin... ajattele, jos jaksaisi järjestää itsensä retriittiin useammin kuin kerran vuodessa.

Ajattele, jos naiset jaksaisivat tukea toisiaan taistelussa omasta ajasta. Inspiroida myös miehiä uskaltamaan. Rakentamaan yhteysliikkeitä, joissa sovittaisiin yhdessä lastenvahdeista ja muista ongelmista, jotta kaikki järjestyisi.

* * *

Jollakin ihmeellisellä tavalla sitä jaksaa jopa läpi syvimpienkin väsymyskuilujen.

Sitten eräänä päivänä puheenvuoron pyytää männynoksa, joka liikkuu tuulen mukana, kun olen matkalla kauppaan. - Tässä minä olen, katso minua! Puut alkavat puhutella minua oltuaan pitkän aikaa vain vihreä kulissi. Ihmisten kasvot eivät ole enää pelkkiä vaaleita läiskiä, joita kohti minun on hymyiltävä. Ne ovat jälleen kolmiulotteisia.

Minä jaksan tuntea osallisuutta ihmisten huoliin ilman, että uppoan itse niihin. Turtunut henkeni alkaa jälleen rukouksessa varovasti liikahdella. Mahla on noussut minuun jostakin syvältä, salaisesta lähteestä, joka ulottuu Kristukseen asti."

(Ylva Eggehorn)

" Silloin havaitsen, että kaikki se onkin jäljellä, mikä kerran näytti ikään kuin tulleen otetuksi minulta pois. Hän on turvakätkö, ikiaikain Jumala, ja täällä alhaalla hän levittää ikuisia käsivarsiaan. Miten syvälle vajoankaan, en silti koskaan putoa pois hänen sylistään. Elämäni lepää jonkin varassa, mikä on paljon suurempaa kuin minä olen.

Mietiskely merkitsee minulle sitä, että kerta toisensa jälkeen astun tähän yhteyteen, joka on yhteyttä Suuren Elämän kanssa. Tuo yhteys on Suurta Keskustelua Isän, Pojan ja Hengen välillä eikä se olekaan tauonnut vain siksi, että minä olen ollut vaiti muutamien iäisyysekuntien ajan. Se merkitsee, että vapaudun oma pienen minäni, pienen ruumiini ja rajatun historiani vankeudesta.

Silloin Hänen Kasvonsa loistavat minua kohti niin kuin maa viheriöitsee auringonpaisteen hohteessa sateen jälkeen. Ja sisälläni on jossakin talvehtinut ääni, joka vastaa: Kristus, rakastan sinua."

(Ylva Eggehorn)

Koko maan kattavan retriittikalenterin
löydät Hiljaisuuden Ystävien sivulta,
jonne pääset > tästä <

Niin kauan kuin vielä jaksan etsiä

"Herra, minun Jumalani,

minun ainoani,

kuule minua niin kauan 

kuin jaksan vielä etsiä sinua.

Anna minulle voimaa etsiä,

sinä, joka sallit löytää itsesi 

yhä uudestaan ja

yhä uudella tavalla.

Seison edessäsi tietäen

ja tietämättä.

Missä ikinä avaudut,

ota minut vastaan, 

kun tulen sisälle.

Missä ikinä sulkeudut,

siellä avaa, kun kolkutan.

Sinua tahdo ajatella,

sinut tahdon tuntea,

sinua tahdon rakastaa.

Anna muistikuvan, tiedon 

ja rakkauden kasvaa minussa,

kunnes muutat minut

ja annat minulle iankaikkisen elämän."

(Augustinus)

Jumalan työtoverina

 Wilfrid Stinissen:

Tänään on Herran päivä

(Karas-Sana 1995)

 "Ihminen on luotu Jumalan työtoveriksi. (1Kor 9)

Sinun ei tarvitse olla täysin koulutettu voidaksesi tulla Jumalan työtoveriksi.

Evankeliumista voimme havaita, että Jeesus piti elämää itseään parhaana kouluna.

Markuksen evankeliumissa kerrotaan, kuinka Jeesus suorittaa eräänlaisen opetuslasten koelähettämisen (Mark 6:7-13)

Voimme olettaa, että ainakin jotkut opetuslapsista esittivät vastaväitteitä kuullessaan, että Jeesus aikoo lähettää heidät matkaan.

He huomauttivat ehkä, että tämä oli aivan liian aikaista, että asia ei ollut vielä kypsä ja että he eivät olleet kasvaneet tällaiseen tehtävään.

Tästä huolimatta Jeesus lähettää heidät.

Jeesus tietää, että pystyvyys tulee ilmi käytännön toimissa."

(Wilfrid Stinissen)

 "Me vaikerramme, ettemme pysty siihen mihin meitä evankeliumissa vaaditaan, me pidämme vaatimuksia itsellemme liian korkeina ja vaikeina.

"Tee sen verran kuin pysyt", Jeesus vastaa tähän, "niin huomaat, että pystyt enempään kuin luulet."

Ei meidän yhteistyömme Jumalan kanssa ole tarkoitettu tapahtumaan tuumailun ja epäilyn ehdoilla, vaan konkreettisena toimintana.

Apostolit eivät luultavasti olleet, Johannesta lukuunottamatta, erityisen lahjakkaita tai hyvin varustautuneita tehtväänsä.

Jeesus ilmaisee kuitenkin selvästi, ettei se ole tarpeellista.

Apostolin tekee apostoliksi se, että hän on Jumalan lähettämä.

Ei ihmistä lähetetä sen tähden, että hän pystyy johonkin, vaan hän pystyy johonkin sen tähden, että hänet on lähetetty."

(Wilfrid Stinissen)

"Suo minulle armo

kaivata palavasti,

tutkia viisaasti

ja täyttää täydellisesti,

mitä ikinä hyväksi katsot.

Ja lahjoita minulle kaikkeen siihen,

mitä minulta odotat,

oikea oivallus, tahto ja kyky.

Anna minulle suora sydän."

(Tuomas Akvinolainen)