Libera - Ave Maria (Caccini)

Joulun ihme

Piispa Seppo Häkkisen

joulutervehdys löytyy

> täältä <

"Uskontunnustuksen lause "sikisi Pyhästä Hengestä, syntyi neitsyt Mariasta" tuo ilmi Jeesuksen jumaluuden ja ihmisyyden.

Pyhä Henki osoittaa Jeesuksen jumaluuden ja Maria Jeesuksen ihmisyyden.

Tämä on kirkon usko ja tähän uskontunnustuksessa tunnustaudumme.

Ihmeen mahduttaminen nykyiseen maailmankuvaamme voi tuntua vaikealta tai mahdottomalta.

Kuitenkin menneiden vuosisatojen kristittyjen kanssa voi lausua uskontunnustuksessa myös neitseestäsyntymisen kohdan.

Se ei ole älyllistä epärehellisyyttä.

Se on muistutus siitä, että uskon totuudet ovat usein paradokseja ja ymmärryksen ylittäviä.

Joulun ihme ei avaudu inhimilliselle järjelle.

Jumalan ihmeistä ei pidä sanoa liian paljon.

Siksi katekismuskin kuvaa hyvin niukasti: "Järjelle ymmärrettävällä tavalla on mahdoton selittää, miten Jumala tuli ihmiseksi. Jumalan kätkeytyminen vähäiseen ja arkiseen on käsittämätön ihme, jonka vain usko voi nähdä ja ymmärtää."

Vain se, joka on täysin ihminen, voi jakaa elämämme ilon ja kivun - ja vain se, joka on täysin Jumala, voi tuoda meille pelastuksen."

(Seppo Häkkinen)

Seimelle tuoksuva ilo

"Jeesus, Marian poika,

sinä annat ilon,

joka tuoksuu seimelle.

Lapsensilmissäsi palaa yön tähti.

Jeesus, Daavidin poika,

sinä armahdat kaikkia vaivaisia:

tartut käteen, kosketat silmiin, puhdistat.

Ilo tuoksuu seimelle.

Jeesus, Jumalan Poika,

ristiinnaulittu, ylösnoussut,

sinä kutsut kantamaan voiton ristiä

valtakuntasi vaivassa ja kunniassa

voimana lapsenmielinen, 

seimelle tuoksuva ilo.

Sinä, taivaan ja maan korotettu Herra, vakuutat:

Kantajan raskain osa

on lähellä pyhäaamua."

(Niilo Rauhala

kirjassa 

Kuljen lähteitä lähellä)

Kaipaus

Hilja Aaltonen:

Tule, jouluni

"Tule, jouluni niinkuin ennen

tulit lapsuusleikkini majoihin.

Olet muuttunut vuotten mennen.

Vai minäkö muuttunut, vavahdin.

Toit silloin lahjana mulle

pyhän joulurauhan ja siunauksen.

Vai eikö voi avata sulle

sydänovea arkinen ihminen?

Oli lapsuusjouluni yllä

syvä jumalanpelko ja hiljaisuus.

Nyt joulumarkkinat kyllä

ja joulukadut ja sieluttomuus.

Tule, jouluni niinkuin ennen.

Tuo tullessas tuike taivainen.

Olen muuttunut vuotten mennen.

Sydän kuitenkin kaipaava ihmisen."

(Hilja Aaltonen)

Armollista Joulua

Arkkipiispa Kari Mäkisen

joulutervehdys

löytyy > täältä <

"Ajattelen niitä, jotka kulkevat jouluunsa liian työn, suoritusten ja kohtuuttomien odotusten painon alla.

Voi olla, että sisällä on arka odotus, että joulu ei olisi yksi suoritus muiden joukossa.

Voisi olla vain hetken, voisi olla epävarma, hiljainen ja tyhjä, sen verran repaleinen kuin on.

Ajattelen niitä, joitten matka jouluun kulkee köyhyyden ja puutteen läpi.

Sisällä harmaa masennus, itsetunnon mureneminen ja voimaton alakulo.

Jospa olisi sellainen joulu, jossa riittäisi se, mitä on.

Ajattelen niitä, joilla jotain on särkynyt tärkeimpien ihmisten kanssa.

 Sisällä on toive, jospa jouluna olisi vähän paremmin, hetki vain ehjää ja tavallista.

Tuhansilla tavoilla ihmiselle kertyy väsymyksen kuormaa, yhä enemmän myös nimeämätöntä ja tunnistamatonta.

Elämässä mukana pysyminen vain vie voimia.

Lepoa ihminen tarvitsee, koska ilman lepoa ei jaksa.

Sitäkin varten joulu on.

Matkalla kertyneen painon laskemista varten.

Armahdetuksi tulemista kaikesta siitä, minkä alta armahdusta tarvitsee.

Toivon ja rukoilen, että Vapahtajan syntymäjuhla voi antaa kullekin sellaisen levon kuin hän elämässään juuri nyt tarvitsee.

Että juhla on pakottamatta ja pinnistelemättä ilon juhla."

(Arkkipiispa Kari Mäkinen)

Talvisodan tunnelmissa

Katja Hyry & Mari Leppänen (toim)

"Kullervo ja Annikki

Talvisodan kihlapari"

(SRK 2009)

Annikki Liakan kirjeestä sulhaselleen 

Kullervo Hulkolle rintamalle 9.12.1939

"Viime viikolla minulle usein väkevästi tuli mieleen, kuinka elämme historiallista aikaa.

Muinaisten sukupolvien kärsimykset ovat aivan erikoisella tavalla nousseet ikään kuin näiden nykyisten tapahtumien taustaksi. 

Iso viha, pikku viha,  Suomen sota, sortovuodet, vapaussota, kaikki sukupolvet, jotka ovat saaneet antaa uhrinsa tämän maan hyväksi.

Nyt on meidän vuoromme luoda historiaa.

Itsenäisen Suomen ensimmäinen sukupolvi seisoo nyt vartiopaikallaan.

Sinä ja - minäkin omalla vaatimattomalla paikallani - saamme olla tätä kunniakasta tehtävää suorittamassa.

Kaikkeen voimme käydä rohkein sydämin, sillä Jumala on meidän puolellamme.

Joskus minut on vallannut suuri tuska, kun olen muistanut sinua ja tätä taistelevaa isänmaatamme.

Olen silloin käynyt taistelua rukousten rintamalla - luottaen siihen, että Jumala auttaa meitä Kristuksen tähden.

Olen usein muistanut äitiäsi, jolla on niin monta poikaa rintamalla.

Arvaan, että hänelläkin on monesti vaikeaa, huolimatta siitä, että hän niin kuin minäkin ja jokainen suomalainen nainen on selvillä siitä, ettei mikään uhri tämän maan puolesta ole liian kallis.

Vaikka meillä on usein hätä teidän puolestanne, olemme samalla ylpeitä teistä.

Veljesi taistelevat kotiensa puolesta ja sinä lapsuudenkotisi ja meidän yhteisesti uneksimamme kodin puolesta.

Jää Jumalan rauhaan!"

(Annikki Liakka)

Isäni Otto ja hänen veljensä Onni

"Siunaa ja varjele meitä,
Korkein kädelläs.
Kaitse ain kansamme teitä
vyöttäen voimalla meitä
heikkoja edessäs.
Herramme, kirkasta meille

kasvos laupiaat,

niin että armosi alla

toivoa rohkaisemalla

kukkivat roudan maat."

(Virsi 584:1,2)