tiistai, 30. marraskuuta 2010

Lupa hellittää




Owe Wikström:
Pyhyyden kaipuu
(Kirjapaja 2003)

"Tänään monet meistä hermostuvat ja stressaantuvat siksi, että aika ei taaskaan tahdo riittää.

Omatuntomme kolkuttaa liian monista asioista, meitä revitään joka suuntaan ja me kadotamme vähitellen kyvyn olla läsnä tavallisessa arkipäivässä.

Hiljaisuudesta ja sisäisestä elämästä on tullut harvinaista herkkua.

Ihmisen on opeteltava olemaan läsnä siinä tilanteessa, jossa hän elää.

Carpe diem, tartu hetkeen, keskity koko olemuksellasi siihen mitä teet.

Vaaditaan aktiivista ja tietoista opettelua, jotta osaisimme elää tulevan (sen, mitä pelkäämme) ja menneen (sen, mitä kaipaamme) välillä.

Hengelliset isät ja äidit muistuttavat, että ihmisen on tehtävä aktiivinen ratkaisu elämänsä muuttamiseksi.

Kristillisin termein sanottuna tarvitaan kääntymys.

Meidän on valittava pois monia toimintoja, jotka ovat sekä hyviä että tärkeitä, sillä sisäistä levottomuuttamme on hiljennettävä.

Meidän on raivattava vapaata tilaa ajattelulle ja miettimiselle.

Tuossa tilassa meidän on annettava itsellemme lupa hellittää, lakata hallitsemasta kaikkea ja antaa vain minuuttien kulkea ohi - ilman huonoa omaatuntoa.

Kun on maannut muutaman päivän tai viikon sairaalassa, monet ovat valmiit toteamaan: "Olen nähnyt paljon vaivaa tarpeettomien asioiden takia."

Ennen kuin elämä muistuttaa meitä omasta hauraudestaan liian kovakouraisesti, meidän on silloin tällöin syytä pysähtyä ja tehdä sisimmässämme eräänlainen suunnantarkistus.

Eilinen on mennyt, huomisesta en tiedä, mutta tänään auttaa Herra."

(Owe Wikström)


perjantai, 26. marraskuuta 2010

Ohitse kiitävä hetki


"Ei annettu helppoa tietä
ei kirkasta maisemaa.
Annettiin rosoinen polku,
mykkä ja routainen maa.

Annettiin lyhyet kesät,
pitkä ja pimeä syys.
Annettiin kelmeä valo,
iltojen yksinäisyys.

Tahtoisin kanssasi jakaa
sen mikä meillä on :
viimojen viiltävän vilun,
laskevan auringon.

Tarttuisin käteesi hiljaa,
lämpösi tuntisin
ohitse kiitävän hetken,
lämpimän sekunnin."

(Anna-Mari Kaskinen)


Auringonlasku 26.11-10

 

sunnuntai, 21. marraskuuta 2010

Adventti kutsuu valmistautumaan



Riitta Aaltonen & Riitta Gerlin:
Paastokirja
(Karas-Sana 1996)

"Adventtiaika, pieni paasto, on joulua edeltävä valmistautumisvaihe, johon kuuluu neljä adventtisunnuntaita.

Paasto luo tilaa aina jollekin uudelle.

Luopumisen avulla sanomme EI  joillekin asioille ja KYLLÄ joillekin toisille.

Yksi asia, jolle haastamme sanomaan KYLLÄ,
on Raamatun sana ja rukous.

Niiden välityksellä elämäämme tulee siunaus ja voima.

Paasto voi rytmittää kiireistä elämäämme ja antaa meille mahdollisuuden pysähtymiseen ja elämämme suunnan tarkistamiseen.

Päivittäinen lyhytkin hiljentyminen, 
Raamatun lukeminen ja rukous ovat verrattomia apuvälineitä tällä tiellä." (RA & RG)



"Jeesuksen syntymää edelsi odotuksen aika, jona profeetat välittivät Jumalan kansalle lupauksia Vapahtajan tulemisesta.

Joulun odotusaikana voimme omistaa uudelleen nämä lupaukset ja valmistautua kuulemaan joulun sanomaa, joka kertoo lupausten toteutumisesta.

Adventinajan raamatuntekstit puhuvat Kristuksen tulemisesta neljässä merkityksessä:

1. Jumalan tuleminen ihmiseksi Jeesus-lapsessa (Kristuksen ensimmäinen tuleminen)

2. Jeesuksen tuleminen lupausten täyttäjänä kansansa keskelle

3. Jeesuksen tuleminen sanassa ja pyhissä sakramenteissa seurakunnan keskelle ja ihmisten sydämiin

4. Jeesuksen tuleminen kaikkeuden Herrana aikojen lopulla (Kristuksen toinen tuleminen)


HERRA, AVAA KAIKKI SE, MIKÄ MINUSSA ON LUKOSSA, JOTTA OLISIN VALMIS OTTAMAAN VASTAAN SINUT. "

(Riitta Aaltonen & Riitta Gerlin)

Ortodoksien joulupaastosta voit lukea  >täältä<

perjantai, 19. marraskuuta 2010

Pyhä arki



Jaakko Heinimäki & Hilkka Olkinuora:
"Puhetta pyhästä"
(Kirkkohallitus 2010)

"Kristitty ei voi jäädä kirkkoon muhimaan.

Hän ei elä sunnuntaista toiseen, pyhästä pyhään.

Pyhä ja epäpyhä, juhla ja arki, ovat elämän kuteet, vuorottelevat ja vaihtelevat, mutta pyhä on loimi, johon elämä kudotaan.

Arjessa vasta ihminen kasvaa omaksi itsekseen, 
Jumala sen kasvun sitten siunaa.

Arki on kuivuuden koulu, joka harjaannuttaa kärsivällisyyteen.

Arki myös paljastaa suurten sanojen ja epäaitojen ihanteiden naamiot.

Siksi juuri arki on uskon paikka. Pyhänkin on kestettävä arjen testi.

Jos arki tuntuu köyhältä, älä syytä siitä arkea.

Syytä itseäsi, ettet jaksa tai taida saada esiin arjen rikkauksia.

Arjen pyhittää elämällä sen niin hyvin kuin taitaa.

Rukous voi olla arjenkin keskus, pieni sapatti keskellä liian paljon tai liian vähän työn viikkoa."

(Jaakko Heinimäki & Hilkka Olkinuora)



maanantai, 15. marraskuuta 2010

Yllätä edes



Irja Askola:
"Tie vie, pyhä kantaa"
(Kirjapaja 2010)

"Jos pimeys käy ylivoimaiseksi
valaise edes hiukan,
jos tavallisuus puuduttaa
yllätä edes hiukan,
jos rutiinit sammuttavat innostuksen
ilahduta edes hiukan.

Jumala, Luojani
anna, että omassa harmaassa arjessani
muistaisin
että  jossakin tässä kaikessa
Sinä olet
ja hymyilet."

(Irja Askola)



torstai, 4. marraskuuta 2010

Jumala toteuttaa rakkauttaan pahan keskellä



Eero Huovinen:
"Käännä kasvosi, Herra"
(WSOY 2005)

"Mistä paha on saanut alkunsa ja miksi se aina uudelleen nostaa päätään?

Miksi maailma ei ole hyvä, onnellinen ja turvallinen paikka?

Miksi kaikkein kauneimpaankin niin usein sekoittuu jotain kauheaa?

Vanhan kertomuksen mukaan langennut enkeli oli kateellinen Jumalalle ja vietteli käärmeen hahmossa ihmisen puolelleen. Raamattu ei kerro, mistä käärme eli paha tuli.

Pahan houkuttelemana ihminen alkoi epäillä Jumalan puhetta ja lankesi kiusaukseen tietää kaikki eli tulla jumalaksi Jumalan paikalle. (1Moos 3)

Pahan juurien etsiminen voi olla haastava älyllinen keskustelunaihe.

Paljon vaikeammaksi kysymys muuttuu silloin, kun paha keskellä elämää näyttää julmat kasvonsa ja kohtaa meidät ja meidän läheisemme.

Silloin me toivomme vain sitä, että edes jollakin tavalla pääsisimme irti pahan vallasta.

Isä meidän-rukouksen pyyntö on monen ei-kristitynkin hartain toive: "... vaan päästä meidät pahasta"

(Eero Huovinen)


"Ihminen, joka toivoo pääsevänsä eroon selittämättömällä tavalla ahdistavasta pahasta, etsii elämäänsä apua, turvaa ja toivoa.

Hyökyaallon edessä yritetään juosta korkeammalle maalle, ankaran sairauden edessä haetaan hoitokeinoja, kalvavan masennuksen keskellä kaivataan yhteyttä ja tukea.

Pahan eteen joutuminen ajaa ihmisen kysymään myös sitä, mihin hän viime kädessä panee turvansa.

Jokainen toivoo itselleen vahvaa kiintopistettä, jonka varaan voi ripustautua.

Pahan sijasta ihminen toivoo, että olisi sellainen Hyvä, joka ei petä, vaan kestää."

(Eero Huovinen)


"Hyvinvointi ja nautintojen keskellä eläminen voi synnyttää ihmisessä hetkellisen harhan, että hän riittää itselleen ja on itse itsensä Jumala.

Jumalasta luopuminen on hyvien aikojen kiusaus.

Jumala ei ole vain hyvien päivien Jumala eikä hän ole vain hurskaiden ja elämäntavoissaan onnistuneiden Jumala.

Ihmisillä on kiusaus piirtää hyvän ja pahan raja yksilöiden ja ryhmien välille. 

Hyvän puolelle sijoittuvat hurskaat uskovaiset, joilla on kunnollinen moraali ja oikea tieto Jumalasta. Heille kuuluu  Jumalan siunaus. 

Pahan puolelle kuuluvat syntiset, siveettömät ja epäuskoiset. Heitä rangaistaan.

Tällaisessa mallissa Jumala on hyvien puolella ja kutsuu pahoja vaihtamaan puolta.

Elämän todellisuus - ja myös Jumalan todellisuus - puhuu kuitenkin siitä, että paha ja hyvä ovat aina yhtä aikaa läsnä, limittäin kuin sormet kauneimmassakin rukousasennossa.

Sellainen uskovaisuus ei ole kovin uskottavaa, joka sijoittaa kaiken pahan oman sisäpiirinsä ulkopuolelle ja kuvittelee oman pesänsä ja minänsä puhtaaksi.

Usko ja epäusko ovat kyllä tosiasioita.

Niiden välillä on ero, mutta niiden välinen raja ei kulje ihmisten välillä, vaan ne kumpikin asuvat sydämissä.

Paha ja hyvä kamppailevat jokaisessa ihmisessä ja jokaisesta ihmisestä.

Hurskaimmankin ihmisen sisällä taistelevat totuus ja vääryys, Kristus ja Saatana.

Vain Jumala näkee, mitä sydämissä tapahtuu."

(Eero Huovinen)


"Perimmältään Jumala on kyllä rakkauden Jumala, mutta hän totetuttaa rakkauttaan keskellä pahaa ja syntiä.

Jeesus etsiytyi syntisten seuraan ja söi heidän kanssaan.

Juuri siihen, että Jumala on keskellä pahaa, perustuu ihmisen oikeus etsiä turvaa oikeasta ja lähellä olevasta Jumalasta.

Jumala ei ole sisäsiistiä käytöstä edellyttävä moraalinvartija eikä pikkusievää hurskaudenharjoitusta suosiva uskontoviranomainen.

Vaikka paha ja Jumala ovatkin toistensa vihollisia, ne ovat kuitenkin kaikkein vakavampia ja vaikeimpia todellisuuksia.

Jumala on yhtä aikaa vapisuttava ja kiehtova salaisuus.

Ei ole paljon iloa siitä, jos Jumala rakastaa, ellei Jumala ole suuri.

Ei ole paljon lohtua, jos Jumala on vain niiden puolella, jotka jo ennestään ovat osanneet valita oikein ja välttää pahan.

Ratkaisevaa on, onko meillä Jumala, josta on oikeaa lohtua kovan paikan tullen."

(Eero Huovinen)


"Kun minä katselen taivasta, sinun kättesi työtä,
kuuta ja tähtiä, jotka olet asettanut paikoilleen
- mikä on ihminen! Kuitenkin sinä häntä muistat.
Mikä on ihmislapsi! Kuitenkin pidät hänestä huolen."
(Psa 8: 4-5)

keskiviikko, 3. marraskuuta 2010

Harmaana päivänä



Irja Askola:
"Tie vie, pyhä kantaa"
(Kirjapaja 2010)

"Mitä tapahtuisi,
jos tunnistaisin tuiki tavallisessa arjessa
turvallisuuden
ja siunauksen tuoksun
                kiittäisin siitä

jos tunnistaisin rutiineissa rikkauden
ja siunauksen tuoksun
               kiittäisin siitä

jos tunnistaisin harmaassa päivässä
siihen kääriytyneen kauneuden
ja siunauksen tuoksun
                kiittäisin siitä "

(Irja Askola)