torstai, 29. heinäkuuta 2010

Elä tässä hetkessä



Gerard W. Hughes:
Matkaoppaana rukous
(Kirjapaja 2008)


"On kiinnostavaa huomata, ettei ajatteleva mielemme salli meidän keskittyä käsillä olevaan hetkeen.
Se vetää meitä koko ajan tulevaisuuteen tai menneisyyteen. 

Me annamme huomiomme kiinnittyä vain pieneksi ajaksi nykyhetkeen, joka on se ainoa todellisuus, joka meillä tällä hetkellä on.

Mennyt on poissa, tulevaisuutta ei vielä ole, joten meillä on taipumuksena käyttää suurin osa ajastamme pakenemalla todellisuutta.

Oikein hyvä hengellinen harjoitus olisi yrittää elää niin täydesti kuin mahdollista käsillä olevassa hetkessä."




"Jumala on siellä, missä me olemme, emmekä voi löytää häntä mistään muualta.

Tämä on toinen ilmeinen totuus, jonka me käytännössä niin usein unohdamme sijoittamalla Jumalan jonnekin muualle, ehkä kirkkoon tai johonkin muuhun pyhän paikkaan.

Koska ulkoistamme Jumalan ja elämme menneessä ajassa tai tulevaisuudessa, voimme tuhlata elämme hedelmättömään katumiseen sen vuoksi, mitä olemme ehkä olleet tai olisimme voineet olla, jos vain olosuhteet olisvat olleet erilaiset.

Mitä Jumalan tahto tarkoittaa sinun elämässäsi tällä hetkellä, juuri nyt?

Se on aivan siinä, missä olet tällä hetkellä, tässä paikassa, tässä perheessä, tässä yhteiskunnassa, työssä, tällä luonteella, näillä lahjoilla, kyvillä, kykenemättömyydellä ja syntisillä taipumuksilla. 

Juuri tästä paikasta, eikä mistään muualta, on sinun määrä löytää Hänet."

(Gerard W. Hughes)

tiistai, 27. heinäkuuta 2010

Jumalan edessä



Gerard W. Hughes:
Matkaoppaana rukous
(Kirjapaja 2008)

"Rukoustapoja on niin monia erilaisia kuin on ihmisiäkin.

Rukous on sitä, että olemme oma itsemme Jumalan edessä.

Hän luo jokaisen meistä ainutlaatuiseksi, kaikista muista erotettavaksi esimerkiksi sormenjälkien, äänen, solujen, käsialan, tapojen perusteella.

Niinpä ei ole yllättävää, että me rukoilemmekin eri tavalla.

Silti tämä ilmeinen totuus on unohtunut, ja jotkut rukouskirjat antavat yhä vaikutelman, että rukous on kuin pesukoneen käyttö: Jos seuraat ohjeita, halutut tulokset saavutetaan. Ellet seuraa ohjeita, sinussa on jotakin vialla.

Olen tavannut paljon ihmisiä, jotka sanovat: "En osaa rukoilla" tai  "Se on niin pitkästyttävää". 

Silti monia näistä  samoista ihmisistä - sitten kun heitä on rohkaistu kokeilemaan uusia rukoustapoja - rukous alkaa vetää puoleensa, lumota itsessään sekä vaikutuksellaan, joka sillä on heidän elämäänsä.

Yksi tärkeimmistä rukouksen esteistä on käsityksemme Jumalasta. Voimme oppia tuntemaan Jumalan vain oman inhimillisen kokemuksemme kautta.

On helppo sanoa: "Jumala on rakkaus", mutta minun käsitykseni rakkaudesta on voinut olla traumaattinen kokemus täynnä tuskaa, petosta ja torjuntaa.

Järjellämme saatamme tietää, ettei Jumala ole julma, sadistinen tai oikukas tai ettei hän muistuta joulupukkia. Mutta kun yritämme rukoilla, saatamme kuitenkin kohdata tuollaisen Jumalan, sillä lapsuuden käsityksiä ei helposti pyyhitä pois.

Jos meidän on määrä tuntea Jumala omassa elämässämme, on meidän opittava olemaan hiljaa."

(Gerard W. Hughes)

Kivikkoista rantaviivaa


"Tuulen joutsenet koskettavat ulappaa.
Tunnen soitossa syvän ikäväni.
Värähtelevät, kuohuvat
sinun kasvosi, Jumala.
Sinuun on sieluni tarttunut.
Kuljen näitä kapeita, kovia päiviä
kuin kivikkoista rantaviivaa,
mutta sinussa ovat
kaikkien lintujen levolliset siivet,
sinussa ikävä ja rauha;
minun taivaanrantani nostaa 
kirkastuvan otsansa."

(Niilo Rauhala)


maanantai, 26. heinäkuuta 2010

Usko on tie


Kaarlo Kalliala: Tuore oliivipuun lehti
2/-10

"Usko on tie, ja Jumalan-tuntemus on tie" 
(Heinrich Ott)

"Yhtäältä on viisasta suostua käymään muiden tallaamia polkuja ja näkemään hyväksi nähdyllä tavalla.

Toisaalta on välttämätöntä kokea omin jaloin
ja katsoa itse.

Sukupolvet ennen meitä ovat ajatelleet, kokeneet, kirjanneet ja kuvanneet. Ja hyvä niin, koska siten ja vain siten Kristus-usko on voinut meillekin välittyä.

Mutta ellei itse koe, kuvaa, pohdi ja ilmaise,
ei kuljekaan samaa tietä mitä Jumalan kansa tähän asti.

Kirkolla ei ole uskossaan sellaista muinaisaikojen aarretta, jota voisi nähtävyytenä ihailla; usko on tie, ja Jumalan-tuntemus on tie."

(Kaarlo Kalliala)

torstai, 22. heinäkuuta 2010

Toimettomuuden siunaus



Owe Wikström: Häikäisevä pimeys
(Kirjaneliö 1995)

"Kristillisen kirkon historia kertoo naisista ja miehistä, jotka ovat olleet hyvin tuotteliaita ja ehtineen saada aikaan ihmeen paljon.

Ajatellaanpa Lutherin koottuja teoksia tai Äiti Teresan uskomatonta matkustamista ja asioiden järjestämistä! Heidän päivä-, viikko- ja vuosirytmiinsä on kuitenkin sisältynyt harjoituksen avulla raivattua vapaata tilaa.

Kirkko on aina yrittänyt auttaa ihmisiä löytämään mielekkäitä aikataskuja ja henkisiä kosketuspintoja, joiden kautta elämä voidaan kokea voimakkaana ja täydesti.

Toimettomuuden filosofia on kuitenkin vain harvoin saanut tilaa kristillisessä elämäntavassa. Erityisen vähäistä sen vaikutus on ollut luterilaisuudessa, eikä pietismissä ole siitä jälkeäkään. Niissä toimeliaisuus ja hengellinen elämä ovat yksi ja sama asia.

Pohjoismaalaiset katselevat ihmeissään, miten muista kulttuureista kotoisin olevat ihmiset istuvat kauniina kesäpäivänä tuntikausia juttelemassa tammen alla. He eivät noudata valmiiksi suunniteltua ohjelmaa, vaan pelaavat korkeintaan bocciaa." (OW)




"Yksinkertaisuuden tarve on läheisesti kietoutunut yhteen yksinäisyyden tarpeen kanssa. Juuri kyky olla yksin on toisiin ihmisiin liittymisen tärkeä edellytys.

Hengelliset ohjaajat käyttävät usein ilmaisua
"O, beata solitudo - Oi, autuas yksinäisyys".
Jumalaa ei kohdattu myrskyssä eikä tuulessa, vaan hiljaisessa huminassa (1 Kun 19:11-12)

Mitä enemmän ihminen viipyy yksinäisyydessä, sitä enemmän hän tulee tietoiseksi sisäisestä kammiostaan, hiljaisuuden vyöhykkeistä, joissa ihminen on lähellä Häntä, joka puhuu tyhjyydestä käsin.

Riippumatta siitä, mitä ihminen tekee tai missä hän kulloinkin on, hänellä voi olla kosketuskohta sisäiseen rauhan avaruuteen. Siellä pulppuaa lähde, sinne on kätketty valo ja sieltä käsin koputetaan hiljaa ovelle.

Hiljaisuus ei ole siis ensisijaisesti äänen poissaoloa vaan Pyhän läsnäoloa. Jos ihminen viipyy näin Jumalan edessä, seuraa hiljaisuus häntä tuoksun tavoin myös ihmisten keskuuteen.

Pyhitetyt ihmiset ovat kaikkina aikoina vetäneet muita puoleensa. Tämä ei johdu siitä, että he puhuvat Jumalasta, vaan että he viipyvät usein hänen läheisyydessään."

(Owe Wikström)



"Jeesus sanoi heille: 
"Lähteekää mukaani johonkin yksinäiseen paikkaan, 
niin saatte vähän levähtää."
(Mark 6:31)

keskiviikko, 21. heinäkuuta 2010

Kiireettömyyden kulttuuri

Owe Wikström: Häikäisevä Pimeys
(Kirjaneliö 1995)

 "Useimmat ihmiset ovat kadottaneet hiljentymisen kyvyn. Kiireettömyys ja yksinkertainen viihtyminen ovat kohta kokonaan kadonneet. Levottomuus ja hosuminen täyttävät työn ja vapaa-ajan.

Kristillinen usko ei voi kasvaa kovin syväksi ennen  kuin ihminen oppii pysähtymään ja olemaan hiljaa. Joutilaisuus on välttämätöntä raivatessa sisäistä tilaa kiireettömyydelle.

Joillakin ihmisillä on huono omatunto, jos he makailevat jouten, katselevat pilviä tai antavat puolikkaan päivän kulua hyvien ystävien seurassa.

He luulevat, että syvään rukouselämään tai vahvaan luottamukseen Kristusta kohtaan ja hänen seuraamiseensa ei voi liittää joutilaisuutta, viihtymistä tai laiskottelua." (OW)



"Hengellisessä elämässä tärkeää on läsnäolon tunne, kokemus siitä, että tekee juuri sitä mitä on tekemässä, eikä alituisesti ole menossa jonnekin muualle.

Muutaman minuutin ajan päivässä, ehkä puoli tuntia viikossa voi harjoitella olemaan läsnä ja vastaanottavaisessa mielentilanssa. 

Kirkon historiassa näitä minuutteja on nimitetty hartaushetkiksi.

Minä kutsun niitä kiireettömyyden kulttuuriksi."

(Owe Wikström)


"Sieluni,
miksi olet niin levoton?
Odota Jumalaa!"
(Psa 43:5)


perjantai, 16. heinäkuuta 2010

Lue maleksien



Yksi  monista itselleni merkityksellisistä kirjoista, joiden seuraan säännöllisesti palaan, 
on Owe Wikströmin "Häikäisevä pimeys - näkökulmia hengelliseen ohjaukseen".
Luin kirjan ensimmäisen kerran kaksitoista vuotta sitten v-98 ja olin vaikutettu siitä, että löysin sanoitusta ja ymmärrystä omille kokemuksilleni hengellisen elämän eri vaiheista.

Yhä edelleen tämä kirja on minulle  kuin kuivumaton kaivo, josta nousee virkistävää vettä.

Owe Wikström puhuu kirjassaan maleksien lukemisesta. Hän kehoittaa palaamaan aiemmin luettuihin kirjoihin ja seurustelemaan sellaisten tekstien kanssa, jotka ovat joskus olleet puhuttelevia.

Maleksien lukijat alleviivat kirjojaan ja kirjoittelevat huomautuksia sivujen reunoille ja palaavat silmäilemään merkintöjään. He hyppivät samanaikaisesti selaillen kirjasta toiseen kaunokirjallisuudesta filosofiaan tai historiasta teologisiin pohdintoihin.

Hyvää kirjaa lukiessa saattaa Wikströmin mukaan tapahtua niin, että kirja putoaa syliin ja lukijan oma ajattelu vaeltaa eteenpäin tekstin avaamilla teillä. 

Lukiessaankin voi siis edetä hitaasti kuljeskellen ja viipyillä puhuttelevien ajatusten tai mielikuvien äärellä.

Mietiskelevälle ja syventävälle pohdiskelulle täytyy antaa aikaa. Se vaatii oman henkisen kosketuspintansa.

Wikström toteaa, että tarvitaan ilmavaa almanakkaa ja aikapoimuja, levähtelyhuokosia, joissa voi pysähtyä pukemaan ajatuksensa sanoiksi tai peilaamaan niitä ystävän kanssa keskustellen.

Jos lukee hätäisesti ahmien tai suorituskeskeisesti kiirehtien, voi käydä kuten Niilo Rauhala runossaan toteaa:

" Ajoit nopeaa ohitustietä.
  Niin jäi elämä löytymättä."

tiistai, 6. heinäkuuta 2010

Levähdystauolla


Hiljaista elämää on ollut  kaksi kuukautta levähdystauolla.

Hämmästyin, kun kävin tänään katsomassa kävijätapahtumia ja laskuri kertoo, että blogissani on tauosta huolimatta vierailtu päivittäin.

Kiitos teille sekä uusille että tänne uudelleen palaaville lukijoille. Tuntuu  hyvältä huomata, että hiljainen elämä kiinnostaa teitä.

Alan pikkuhiljaa herätellä hiljaista elämää  levähdystauolta, enkä vielä oikein tiedä, millainen tie eteemme avautuu.Toivon, että hiljainen elämä pysyy pienenä polkuna avarien maisemien äärellä.

Haluan edelleen verkottaa lukijoita hyviin kirjoihin, mutta jatkossa siten, että tekijäoikeudelliset seikat tulevat tarkemmin huomioiduksi eli lainattavan tekstin pituus suhteessa kirjan kokoon.

Hiljainen elämä muuttuu myös aiempaa vuorovaikutteisemmaksi siten, että voit halutessasi kommentoida tekstejäni ja olet tervetullut myös lukijaksi.