Uusia versoja

Hiljaista elämää-blogi vetäytyy hetkeksi viettämään hiljaista elämää ja miettimään tämän blogin tulevaisuutta.

Blogin tarkoituksena on ollut jakaa omia kirjalöytöjä ja verkottaa lukijoita hyviin hengellisiin kirjoihin, mutta eräs kustantaja on nyt antanut huomautuksen, että tekijäoikeudellisista syistä blogi ei voi jatkossa käyttää näin pitkiä lainauksia kirjoista ilman kirjoittajan / kustantajan lupaa.

Lainatun tekstin pituus tulee suhteuttaa kirjan kokoon, eli pienestä kirjasta voi lainata vain lyhyitä kappaleita.
En ole tiennyt, että kirjoja koskeva tekijänoikeuslaki on näin tiukka

Pahoittelen eräille kirjoittajille aiheuttamaani mielipahaa. Lainaukset teidän kirjastanne on toivomuksenne mukaisesti poistettu tästä blogista.

Tällaiselle  kirjablogille on ollut tilausta, sillä kolmen olemassaolokuukautensa aikana Hiljaista elämää-blogia on käynyt lukemassa 870 yksittäistä lukijaa yhteensä noin 4800 kertaa.

Lämmin kiitos teille!

Jäädään odottelemaan uusien versojen puhkeamista.

"Sinun läsnäolosi lempeä valkeus, Jumala,

on minulle kasvurauha."

(Anna-Maija Raittila)

Jumala yllättää yhä

Jukka Paarma: "Ihmisen huuto"

(Kirjapaja 2009)

"Jumala on salattu Jumala.

Mielestäni juuri sellaiseen Jumalaan me voimme panna toivomme. Jumala, jonka ajatuksia ja tekoja emme jo etukäteen tiedä. Jumala on toisenlainen.

Jos joku luulee tietävänsä, mitä Jumala ajattelee missäkin tilanteessa, miten hän toimii, miten vastaa rukouksiin, hän opettaa väärin.

Aika monet kristityt hyvin helposti asettavat Jumalan itse tekemiinsä kaavoihin, joiden mukaan he määrittelevät, mitä Jumala tekee ja mitä Jumala voi tehdä.

Sellainen Jumala on kuitenkin liian pieni, ihmisten mittojen mukaan tehty Jumala. Jeesuksen Kristuksen Isä, Raamatun Jumala on paljon suurempi. 

Jumala yllättää yhä.

Tyrvään Pyhän Olavin kirkon etuseinällä on Osmo Rauhalan kuva Jumalan luomistyön eräästä vaiheesta. Kuvassa on kolmion ääriviivat, ja niiden sisälle on maalattu valkoinen kyyhkynen.

Kolmio on ollut vanhastaan eräs Jumalan kolminaisuuden symboli; Isä, Poika ja Pyhä Henki. Se on eräs ihmisen määritelmä Jumalan kolmiyhteisestä olemuksesta. Kyyhkynen on puolestaan Pyhän Hengen symboli.

Rauhala on maalannut kyyhkysen kolmion sisälle. Sen toinen siipi ulottuu kuitenkin kolmion yhden sivun ulkopuolelle. Pyhä Henki rikkoo kolmion, ihmisten määritelmän Jumalasta. Henki toimii vapaammin, ylittää rajat ja yllättää.

Näin Jumala toimii. Hän on enemmän kuin ihmisten piirtämät rajat ja määritelmät. 

Jumala yllättää.

Tähän perustuu kristillinen toivo. Ihmisten mittaiseen Jumalaan luottaessamme emme koskaan yllättyisi, Taivaalliseen Isään luottaessamme elämään tulee monia yllätyksiä.

Toivo on siinä, että Jumala yllättää. 

Se Jumala, joka sanoo: "Minun ajatukseni eivät ole teidän ajatuksianne eivätkä teidän tienne ole minun teitäni, sanoo Herra. Sillä niin korkealla kuin taivas kaartuu maan yllä, niin korkealla ovat minun tieni teidän teittenne yläpuolella ja minun ajatukseni teidän ajatustenne yläpuolella." (Jes 55:8-9)

(Jukka Paarma)

Armo on kirkon suurin aarre

Jukka Paarma: "Ihmisen huuto"

(Kirjapaja 2009)

"Kirkossamme rippi on kytketty jumalanpalveluksen yhteyteen seurakunnan yhteisenä synnintunnustuksena ja siihen liittyvänä synninpäästönä.

Monien on kuitenkin vaikea siinä kokea synninpäästö omakohtaisena, ja niinpä monelle meistä ehtollispöydässä sanotut sanat "sinun puolestasi annettu ja sinun puolestasi vuodatettu" merkitsevät vielä vahvemmin henkilökohtaista synninpäästön julistusta.

Sille ihmiselle, joka tietää ja tuntee tehneensä väärin ja joka kantaa siitä syyttävää omaatuntoa, anteeksisaamisen kokemus voi olla mullistava.

Taakat häviävät harteilta ja sisimmästä, suljettu ovi aukeaa, vapaus koittaa. 

Synninpäästössä ei ole kysymys syyttömäksi julistamisesta. Siinä syyllinen pysyy syyllisenä, mutta sellaisena hänet armahdetaan, rangaistusta ei langeteta, entinen pyyhitään pois, syyllisen kuolemanrangaistus peruutetaan.

Kaikki alkaa alusta, puhtaalta pöydältä. Uuden alkamisen mahdollisuus vapauttaa ja voimistaa.

Armon kokemuksen löytäneen Martti Lutherin ohje oli ripittäytyä säännöllisesti.

Syntinsä voi tunnustaa Jumalalle omassa rukouksessakin. Jos itse ei jaksa uskoa siinä syntejään anteeksi, on hyvä kääntyä ripissä papin tai jonkun muun kristityn puoleen.

Armo, syyllisyydestä vapautuminen onkin oikeastaan kirkon suurin aarre.

Kirkko on sellainen vapautusliike, jonka tehtävä on olla välineenä ihmisten vapauttamiselle heitä sitovista syyllisyyden, lakihenkisyyden ja lainomaisten omien ponnistelujen aiheuttamista riittämättömyyden kahleista.

Pitkän kokemuksen perusteella voin vakuuttaa, että papin ja piispankin virassa hienoin tehtävä on julistaa syntien anteeksiantamus syyllisyytensä kanssa kipuilevalle ja ahdistetulle ihmiselle ja siunata häntä."

(Jukka Paarma)