Pyhäpäivä

Lumituiskuinen sunnuntai hiljaisessa talossa. Kissa nukkuu levollisesti ikkunalaudalla lämpöpatterin läheisyydessä. Silittelen kissaa talvikaunista maisemaa katsellen. Rauhallinen, pyhä hetki.

"On olemassa pyhyyttä, joka on tavoitettavissa tässä hetkessä. Tämä pyhyys on sitä, että annat Jumalalle sen mitä sinulla on. Se on ehkä hyvin vähän, ehkä lähes olematonta, mutta tämä "lähes olematon" ilahduttaa Jumalaa. Se voi muodostua ajatuksesta, jonka päivän mittaan suuntaat Jumalalle tai epäonnistuneista yrityksistä omistaa joka päivä hetki hiljaiselle rukoukselle tai auttavasta kädestä, jonka ojennat jollekulle, lämpimästä hymystä, joka annetaan ruuhkabussissa, tai jostakin sinänsä vähäisestä asiasta, josta luovut jonkun toisen hyväksi. Jos et voi tehdä enempää, Jumala ei myöskään odota sinulta enempää. Hän odottaa sinulta ainoastaan, että joka hetki annat hänelle sen vähän, mikä sinulla on. Hän ilahtuu siitä."
(Wilfrid Stinissen: Tänään on Herran päivä)

Näe hyvää

Jaakko Heinimäki kirjoitti Kotiliesi-lehden kolumnissaa kesällä -09: "Kunnioittava ja kiitollinen elämänasenne edellyttää uskoa hyvyyteen. Se ei kuitenkaan tarkoita hyväuskoisuutta, silmien sulkemista kaikelta pahalta, jota maailmassa ilmenee, olipa se sitten ihmisen pahuutta tai kohtalon kovuutta. Paha on myös totta, mutta se ei ole koko totuus. Myös hyvä on totta. Paha ei tee hyvää mitättömäksi. Jokaisessa ihmisessä on paljon heikkoa ja halveksittavaa, mutta se ei ole koko totuus ihmisestä. Vaatii rohkeutta nähdä maailmassa hyvää."

Pimeä yö

Henry Nouwen: Läpi pimeän yön

"Sinun on vähä vähältä elettävä kipusi läpi ja näin riistettävä siltä voima, jolla se pitää sinua vallassaan. Sinun on mentävä sisälle siihen paikkaan, missä kipusi on, mutta vasta sitten kun olet saanut jotain uutta pohjaa askeltesi alle.

Mitä kipusi on? Se on sen kokemista ettet saa sitä mitä eniten tarvitset. Se on tyhjyyden paikka, jossa tunnet terävänä sen rakkauden poissaolon, jota eniten ikävöit.

On kovaa mennä takaisin tuohon kivun paikkaan, koska olet törmännyt siellä omiin haavoihisi ja siihen, että olet voimaton parantamaan itsesi.

Hengissä säilymisen vaistosi saa sinut ryntäämään pois, hakemaan jotain muuta, joka voisi antaa sinulle kotona-olon tunteen, vaikka tiedät aivan hyvin ettet löydä sellaista koko maailmasta.

Jumala on uskollinen omille lupauksilleen.

Olet löytävä rakkauden, jota ikävöit. Se ei tule sillä tavalla kuin odotat. Se ei noudata sinun tarpeitasi ja toiveitasi.

Mutta se on täyttävä sydämesi ja tyydyttävä syvimmän kaipauksesi. Pidä uskossa kiinni tuosta paljaasta lupauksesta. Uskosi on sinut parantava."

(Henry Nouwen)

Olet turvassa

"Hän antaa enkeleilleen käskyn

varjella sinua, missä ikinä kuljet,

ja he kantavat sinua käsillään,

ettet loukkaa jalkaasi kiveen.

Hän levittää siipensä yllesi,

ja sinä olet turvassa niiden alla."

(Psalmi 91:11,4)

Sinisiä hetkiä

Aamun sininen hetki juuri ennen auringon nousua. Kahvittelen keittiön ikkunan äärellä katsellen lumisia omenapuita ja varpusparvia lintulaudalla. Pian saapuvat aamiaiselle puutarhaan myös fasaanit, muutama mustarastas ja yksi punarinta, jonka on sitkeästi uhmannut tammikuun hyisiä pakkasia. Yö on ollut kylmä ja linnut ovat nälkäisiä.

Jeesus sanoo: "Katsokaa taivaan lintuja; eivät ne kylvä, eivät ne leikkaa eivätkä kokoa varastoon, ja silti teidän taivaallinen Isänne ruokkii ne. Ja olettehan te paljon enemmän arvoiset kuin linnut! Kuka voi murehtimalla lisätä elämänsä pituutta kyynäränkään vertaa?" (Matt 6:26-27)

"Jumalan huolenpito merkitsee tätä: Hän tarjoaa käytettäväksemme äärettömän rikkautensa, mutta ei koskaan niin, että meillä olisi enemmän kuin tarvitsemme. Jumalan apu on aina apua "tähän asti", huomista varten ei varastoida mitään. Jumalan apu on aina läsnä, koskaa se ei lopu kesken, eikä siitä yleensä jää mitään yli. Jos saamme enemmän, se on tarkoitettu annettavaksi eteenpäin tarvitsevalle."
 (Juha Vähäsarja: Joka päivä Jumalan kämmenellä)

Talviaamu

Näen, että puitten oksat ovat jäätyneet
eikä kukaan hiihdä merellä, jossa tuuli puree.
Pakkasenpunainen taivas on kuin armottoman ihmisen
puhe.

Tiedän, että edessäpäin on aikoja,
aivan kuin pitäisi kävelllä maantiellä
jäistä tuulta vastaan.
Mutta näillä matkoilla minä ymmärrän Jumalan
lähemmin kuin ennen.

(Niilo Rauhala)